Mitä tulee mieleen sanasta maaseutu? Varsinkin kaupunkilaisen mielikuvituksessa maaseutuun yhdistyy väistämättä maatalous: punainen tupa, perunamaa, kissa, koira ja navetta, ja aitan polulla asteleva ehtoisa emäntä.
Tosiasiassa yhä harvempi maaseudun asukas saa leipänsä maataloudesta. Vielä vuonna 1990 Suomessa oli liki 130 000 maatilaa. Kymmenen vuotta myöhemmin jäljellä oli enää alle 80 000 toimivaa tilaa.
Etenkin päätoimiset emännät alkavat olla uhanalainen laji. Maataloudessa toimivien naisten määrä on laskenut jyrkemmin kuin miesten. Nykyään vain viidennes maaseudun työllisistä naisista tekee maataloustyötä.

Maaseudun naiset entistä koulutetumpia

Mitä sitten kuuluu muille maaseudun naisille? Missä ovat entiset emännät ja mitä tekevät ne muut maaseudun naiset? Tätä on selvittänyt Riitta Högbacka Helsingin yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa.Högbackan mukaan maaseudun naisten koulutustaso on viime vuosien aikana selvästi noussut. Yhä useampi maatilan tytär ja entinen emäntäkin on hakeutunut palkkatyöhön. Näyttää siltä, että kaupunkilaismainen elämäntapa on hiljalleen siirtymässä myös maaseudulle. Maataloustausta häipyy taka-alalle. Maaseudulle syntyy yhä enemmän ammatteja ja elämänmuotoja, joilla ei ole mitään kosketusta maatalouteen.Yksi uusi ilmiö on etätyö, jonka edelläkävijöitä ovat etenkin kaupunkilaistaustaiset maallemuuttajat. Nämä ovat usein kaupungissa koulutuksensa hankkineita ja uransa aloittaneita naisia, joita maaseudulle houkuttelee rauhallisuus, turvallisuus ja luonnonläheisyys.Toisaalta myös maataloustaustaiset, palkkatyöhön siirtyneet naiset ottavat Högbackan mukaan elämäntapaansa yhä enemmän kaupunkilaisia vaikutteita.

Nyky-emäntä haluaa omaa aikaa

Myöskään päätoimisten emäntien elämä ei ole Högbackan mukaan pysynyt muuttumattomana. Hän muistuttaa, että etenkin nuoret emännät ovat usein jo ennen emännäksi ryhtymistään hankkineet kokemuksia palkkatyöstä ja mahdollisesti myös kaupungissa asumisesta. Paluu perinteisen emännän rooliin ei sujukaan aivan kivuttomasti.Perinteisesti maataloudessa on noudatettu melko tiukkaa sukupuolisidonnaista työnjakoa. Oli isännän työt ja emännän työt. Emännyys on ollut naiselle paitsi työ, myös elämäntapa: jopa harrastukset on valittu usein siten, että ne ovat hyödyttäneet jollakin tavoin kotitaloutta.Palkkatyö ja kaupunkityyppinen elämäntapa taas edellyttävät, että työ- ja vapaa-aika erottuvat melko jyrkästi toisistaan. Tämä vapaa-ajan vaatimus on Högbackan mukaan tullut nyt myös maataloudessa työskentelevien naisten elämään.
Nykyajan emännät eivät enää koe perhettä ja maatilaa yhdeksi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi eivätkä myöskään halua omistautua sille yhtä tiukasti kuin entisajan emännät. Nykyajan emäntä haluaa omaa aikaa ja omia, maatalouteen liittymättömiä harrastuksia. Myös emäntien kohonnut koulutustaso on lisännyt vaatimuksia.

Lähde: Riitta Högbacka: Naisten muuttuvat elämänmuodot maaseudulla.
Suomalaisen kirjallisuuden seura 2003.

Karjalainen 12.01.2004
Terhi Karttunen