Viime aikojen tutkimukset ovat osoittaneet, että syrjäytyneimmät ja onnettomimmat ihmiset asuvat joko kaupungeissa tai syrjäisillä seuduilla, tyytyväisimmät kaupunkien liepeillä. Nyt haetaan tutkimustietoa siitä, onko tämä sittenkään koko totuus, kun puhutaan hyvästä elämästä.

Parhaillaan kerätään tutkimustietoa siitä, millaista erään pohjoiskarjalaisen kyläkoulun oppilaiden elämä on ollut vuonna 1967 otetun luokkakuvan jälkeen. Vertauskohtana ovat 1960-luvulla Espoossa syntyneiden elämäntarinat.
Tutkija Susanna Hyväri on haastatellut kotikylälle jääneet - ja hämmästynyt.

Syrjäisellä maaseudulla asuvien elämä ei ehkä sittenkään ole niin synkkää, miltä se tutkimussarjan kahden aikaisemman tutkimuksen tulosten perusteella näyttäisi olevan.

Toisenlaiset elämänarvot

Syrjäiselle kotiseudulle jääneet ihmiset saattavat näyttää nykyisin paljon käytetyillä elintason ja kulutuksen mittareilla syrjäytyneiltä. Hyväri on huomannut myös toisen puolen: kotiseudulleen jääneet tai sinne palanneet ihmiset eivät suinkaan ole syrjäytyneitä, vaan heillä on erittäin vahvoja hyvän elämän arvoja.

Syrjäisten seutujen kylät voisivatkin Hyvärin vision mukaan olla hyvän elämän laboratorioita, joissa ratkottaisiin nyky-yhteiskunnan yleisiä ongelmia ja luotaisiin niihin ratkaisumalleja: työuupumusta, perheen ja työn yhteensovittamista, perheen hajoamisia, nuoriso-ongelmia.

- Kaupunkien läheinen maaseutu ei ole lainkaan innovatiivinen ympäristö. Tämä kaupunkilaisten asuttama maaseutu ei tunne seudun perinteitä, ja sinne muuttaminenkin on usein vain yksi elintason parantamisen osa.

- Syrjäisellä maaseudulla asuvat haastateltavat sen sijaan siirtyivät nopeasti puhumaan 1800-luvulle yltävistä perinteistä. Sieltä kumpuaa esimerkiksi yksi maaseudun vahvuuksista, talkooperinne, jossa on kolmannelle sektorille ja kansalaistoiminnallekin oppimista, Hyväri sanoo.

- Sitä paitsi syrjäinenkään kylä ei enää ole mistään syrjässä, siitä huolehtivat nykyaikaiset kulkemisen ja tiedonsiirron välineet.

Karjalainen 4.2.2003
Helena Tahvanainen

Seuraava >>
Miten kiinnostus maallemuuttoon voitaisiin realisoida?
(Karjalainen 2.11.2002)