Ilomantsi on Martikaisten ykköspaikka

Kävi kuin Kummelin toimittaja Mauno Ahoselle, että saimme toimitukseemme faksin, ei sentään Sapporon talviolympialaisista vaan Helsingistä. Tarkemmin määriteltynä kyseessä oli sähköpostiviesti, jossa luki, että meillä taitaa olla Ilomantsin pisin laituri, olisiko jutun paikka?

Tämä ei ole hesalaisten mahtailua, vaan käytännön sanelema asia, kun Martikaisen perheen kesämökille löytyi paikka Maukkulan Kauniinjärven matalasta päästä. Laiturilla on mittaa hulppeasti kolmisenkymmentä metriä.

- Silti laiturin päässä on vettä vain 70 centtiä, ihmettelee Heikki Martikainen.

Isä-Heikin ja äiti-Tiinan lisäksi Martikaisen perheeseen kuuluvat kaksitoistavuotias Henry ja kymmenvuotias Niko. Pojatkin ovat oppineet suomalaisen mökkiläisen tyyliin saunaan, uimaan, saunaan, uimaan… Talvella voi ajaa mönkijällä järven jäällä ja laskea pulkalla mäkeä.

- Pojat näkevät täällä lunta ihan eri tavalla kuin Helsingissä. Ilomantsi on muutenkin ihana paikkakunta ja tykkään Joensuustakin, Tiina Martikainen hehkuttaa.

Martikaiset viettivät heinäkuussa kolme lomaviikkoa Kauniinjärven rannalla. Ilomantsin kirkonkylällä käytiin joka päivä ja rosvopaistiohjeetkin saatiin kaupasta.

- Täältä mennään ihan viimeiseksi Puuhamaahan ja Särkänniemeen, mutta Ilomantsi on ykkönen. Helsinki on sellainen kivikylä, Tiina Martikainen kuvaa.

Kalaakin löytyy

Martikaisten kesämökkiä rakennettiin neljä vuotta. Eelis Purmonen toimi rakentajana ja myös ammattikoululaisia oli apuna.

- Ekan kesä täällä vietettiin vuonna - 99. Sisustettu on vähitellen. Kirppikseltä on tavaraa haettu. Vanhat huonekalut kelpaavat hyvin.

Kahvia juodaan 50-luvulta peräisin olevan pöydän ääressä ja auringonlaskua saa ihailla suoraan mökin ikkunasta. Se on kuin tv-ohjelmien hetkisen maisemakuva.

Miten sitten polvijärveläissyntyinne Heikki ja helsinkiläinen Tiina ovat päätyneet Ilomantsiin mökkilläisiksi?

- Se on sattumien summa, että ollaan täällä, eikä vaikka Polvijärvellä. Minulle Maukkula on tuttu paikka 80-luvulta asti.

3,5 kilometriä pitkästä Kaunisjärvestä saa kalaakin.

- Puolitoistakiloinen kuha saatiin vetouistelemalla ja siika tarttuu verkkoon. Joku oli saanut kymmekiloisen hauenkin, Heikki sanoo.

Talonmies näkee kaiken

Martikaisen mökille ei kutsumattomien vieraiden kannatta suunnitella keikkaa, sillä silloin voi joutua tekemisiin "talonmiehen" kanssa. Naapurin vasikankokoinen Matti-koira ajaa pois kaikki elefanttia pienemmät vieraat. Muutenkin kolmen mökin yhteistyö pelaa.

- Vahdimme toistemme tavaroita, silloin kun naapuri ei ole paikalla. Ystäviä ollaan keskenämme.

Tiina kehaisee, että Hessu karjalaisena luonteena ystävystyy nopeasti kaikkien kanssa. Sekin on huomattu, että Joensuun torilla ei pitkään tarvitse istua kahvilla, kun joku jo alkaa tuntemattoman kanssa puhella. Jos Helsingissä tekee saman tempun, johon sitä katsotaan, että mistähän hoitolasta tuokin on karannut.

Maukkulassa kun luonnon keskellä ollaan, niin eläinkavereitakin löytyy paljon omien kaupunkilaiskissojen lisäksi: sorsia, joutsenia, susia, karhuja ja itikoita. Järvellä paahtaa menemään tuttu sorsaperhe Kyllikin ja Kalevin johdolla, mutta joutsenia ei ole kevään jälkeen näkynyt. Talvella vieraili mökin kuistilla susia, Heikin laskujen mukaan kolme.

- Talvella täällä on todella pimeää, omaa kättä ei näy, Tiina tuumaa.

Helmikuussa oli ulkona pakkasta 27 astetta, mutta mökissä lämpöä piisasi.

- Monta lomaa täällä varmaan vielä vietetään, Heikki uskoo.

Martikaisiakin on pyydetty muuttamaan Ilomantsiin pysyvästi, mutta vielä ei ole houkuttelijoita tärpännyt. Heikki työskentelee Helsingissä yksityisyrittäjänä ja Tiina tutkinta-assistenttina.

Pogostan Sanomat 30.8.2004
Jari Pieviläinen