(Artikkeli on tiivistelmä 26.10.1999 Toimiva kylä tietoyhteiskunnassa -seminaarissa pidetystä esitelmästä. )

Ihmisten arvomaailma ja erilaiset elämäntavat ja - tyylit määrittävät asumismuodon ja asuinpaikan. Asumispaikan valintaan vaikuttaa myös ihmisten elämänvaihe, ikä ja kokemusmaailma. Lapsuudenajan asuinympäristöllä on varmasti myönteinen vaikutus siihen, että muutetaan takaisin maalle. Ainakin minun kohdalla sillä on ollut hyvin merkittävä vaikutus.

Toukokuussa 1993 julkaistu tutkimus paljastaa, että melkoinen osa suomalaisista kaupunkilaisista haikaili raikkaaseen maalaisilmaan. Varsinkin nuorten ja koulutettujen teki mieli muuttaa maalle. Monet pitivät periaatteessa mahdollisen muuttoa maalle.

Meidän perheen muuttamisesta maalle ei ollut kyse halusta palata lapsuudenajan haavemaailmaan tai siirtymisestä maa- ja metsätalousammattiin.

Ennen maaseutu miellettiin pelkästään maanviljelijöiden asuinalueeksi. Nykyään maaseutua katsellaan modernista näkökulmasta. Nykyaikainen maaseutu on aivan toisenlainen kokonaisuus. Siihen sisältyy ajatus väljästä asumisesta, työntekomahdollisuuksista omassa ammatissa, kohtuullisista palveluista ja yhteyksistä kaupunkeihin.

Meidän kohdalla kyse oli ensisijaisesti työstä ja toimeentulosta sekä asumisväljyydestä.

Elämänvaihemuuttajia, juurille palaajia...

Mutta mikä saa suurehkon lapsiperheen muuttamaan eräästä Suomen voimakkaimmin kasvavasta kasvukeskuksesta eurooppalaisittain määriteltynä aika syrjäiselle maaseudulle?

Kuten alussa totesin, lapsuudenajan asuinympäristöllä ja maaseutukokemuksella on ollut myönteinen vaikutus siihen, että meidän perhe on muuttanut maalle. En katso olevani elämänvaihemuuttaja enkä lue itseäni juurille palaavaksi. Molemmat edellä mainitut elämänvaiheet ovat liian voimakkaita kuvaajia meidän perheen maallemuuton vaikuttimista.

Me viihdyimme kaupungissa. Vai viihdyimmekö sittenkään?

Asuimme viisi vuotta keskellä kaupunkia vilkkaasti liikennöidyn kadun varressa. Palvelut olivat lähellä. Kerrostalossa oli helppo asua. Sitten muutimme asumaan ns. lähiöön kuusi kilometriä kaupungin keskustasta lähelle yliopistoa.

Aluksi tuntui, että tämähän on kuin maalla asuisi. Ihmissuhteet ja sosiaalinen kanssakäyminen oli aivan erilaista kuin kaupungin keskustassa asuessa. Lähiö kasvoi kuitenkin erittäin voimakkaasti. Naapurit vaihtuivat tiheään, uusia taloja rakennettiin ja vihdoin ja viimein lähellämme ollut komea metsä kaadettiin uuden marketin tieltä. Silloin koin hyvin voimakkaana sen tunteen, että pitääkö minun todella koko elämäni aika asua täällä?

Asuminen alkoi tuntua myös turvattomalta. Omalle pihalle ei voinut jättää mitään, ei lasten leluja, polkupyörästä puhumattakaan. Tuntui, ettei mikään ole yksityistä. Lelut katosivat, pyörä vietiin, jollet sitä lukinnut tai vienyt lukolliseen varastoon. Joskus läpi yön ulkoa kuuluva skeittilautojen läpse ärsytti ja teki mielen levottomaksi. Muutto maalle alkoi kypsyä.

Arvot vaikuttivat muuttopäätöksessä

Vaimollani ja minulla oli hyvät ja turvalliset työpaikat. Peruskoulun ala-aste sijaitsi saman kadun varrella, missä asuimme. Kasvava kaupunki tarjosi kaikki mahdolliset palvelut, harrastusmahdollisuudet sekä tietoisuuden siitä, että lasten kasvaessa heidän opiskelumahdollisuutensa kaupungissa ovat monin verroin paremmat kuin maalla. Mutta ajatus muuttaa maalle tiivistyi ja tavallaan olimme siinä elämänvaiheessa, että muutto maalle tuntui perustellulta.

Tiettyjen arvojen asettaminen ja niiden vertaaminen maaseudun ja kaupungin kesken olivat niitä vahvoja lähtökohtia, joiden pohjalta lopullinen päätös maallemuutosta tehtiin.

Työpaikka ja sitä kautta toimeentulon turvaaminen piti kuitenkin varmistaa ennen muuttoa. Kun nämä asiat olivat kunnossa, oli helppo muuttokuorman mukana suunnata matka jo ennestään tutulle maaseutukylälle.

Lapset olivat alusta alkaen innolla muuttamassa maalle. Pieni kyläkoulu tuntui lapsista houkuttelevalta, oppisihan siellä tuntemaan kaikki koululaiset. Ympäröivä luonto ja ennen kaikkea kylän halki virtaava upea joki houkuttelivat puoleensa.

Täytyy tunnustaa, että olemme ilmeisesti elämänvaihemuuttajien ja juurilleen palaavien välimuoto. Elämänvaiheemme oli sellainen, että lapset olivat pieniä ja perheemme koko sitä luokkaa, että tarvitsimme asumisväljyyttä. Juurilleen palaamista oli varmasti se, että palasimme synnyinseudullemme.

Muuttajan tiedostettava, mihin muuttaa

Meillä oli tarkkaan tiedossa, minkälaiseen ympäristöön muutamme. Tiesimme, että naapurissa asuu menestyvä ja aktiivinen viljelijä, joka harjoittaa elinkeinoaan hänelle omimmassa ympäristössä.

Kyläyhteisö ei ollut suuri, joten siellä oman paikkansa löytäminen oli aika helppoa. Maallemuuttajan täytyy tiedostaa minkälaiseen asuinympäristöön muuttaa ja millaisia toimintamahdollisuuksia se tarjoaa.

Me emme niin hirveästi kaipaa esimerkiksi kylällä olevia kauppapalveluita, koska käymme työssä taajamassa päivittäin ja voimme näillä käynneillä hoitaa kauppa-asiamme. Mutta lapsiperheenä arvostamme korkealle sen, että naapuritontillamme on uusi koulu. Koulutie on turvallinen ja koulu on juuri sopivan kokoinen tarjoamaan lapselle sen koulumaailman, johon hän siirtyy kodin turvallisesta piiristä.

Arvostamme myös asumisen väljyyttä. Ei ole naapurin seinä omaa seinäämme vasten. Pihapiiri on laaja ja ääntä sopii huutaa asti.

Naapurit eivät myöskään vaihdu, niin nopeasti kuin kaupungissa. Tämä luo tiettyä turvallisuutta. Luja side naapureihin tarjoaa myös mahdollisuuden puolin ja toisin. Tuttu apu on lähellä, jos sitä tarvitaan ja päinvastoin.

Sosiaalinen kanssakäyminen ja ihmissuhteet ovat syvemmät kuin kaupungissa. Kyläyhteisössä koetaan voimakas me-henki. Mutta toisaalta annetaan mahdollisuus olla omissa oloissa. Kukaan ei katso pitkään, vaikka aina et pääsisikään "taloyhtiön" talkoisiin.

Luonnonmukaisuutta ja elämän harmoniaa

Asuinympäristön luonnonmukaisuus ja elämän tietty harmonia ovat asioita, joita maaseudulla oppii väkisinkin arvostamaan. Pitkän työpäivän jälkeen saa tavallaan vetäytyä sopivan matkan päähän työpaikastaan. Maaseudulla ulkona liikkuessa kiireettömyys on monesti tuttu käsite. Tai miten mukavalta tuntuu aamu-uinti joessa ennen työpäivää?

Maalla asuminen opettaa myös eri tavalla ihmistä omatoimisuuteen. Suunnitelmallinenkin täytyy olla, kun palvelut ovat kaukana, ei jokaista pikkuasiaa voi hetkessä toimittaa.

Olen saanut sekä ammatissani että maalla asuessani seurata hyvin läheltä menestyviä maallemuuttajia. Suurimmalla osalla heistä on ollut halu palata takaisin lapsuudenaikaisiin kokemuksiin ja muistikuviin. Monet heistä ovat tavoitelleet itselleen mieluista, usein lapsuudessa sisäistettyä elämäntapaa, johon kuuluvat maaseudun luonnonläheisyys, rauha ja asumisväljyys.

Monet ovat näistä tekijöistä löytäneet myös uusia mahdollisuuksia. Maaseutukylä ei ole enää yhden elinkeinon toiminta- ja asuinympäristö. Nykyajan maaseudulla, varsinkin kasvukeskusten ja voimakkaiden taajamien lähikylillä voi asua ja menestyä sellainen maallemuuttaja, joka on sisäistänyt tietyt arvot ja asenteet.

Maallemuutto vaatii luopumista, mutta vastapainoksi se antaa uusia rikkaita elämyksiä ja elämisen laatuun vaikuttavia asioita.

Keijo Pylväs
maaseutusihteeri
Oulaisten kaupunki

Artikkeli on tiivistelmä 26.10.1999 Toimiva kylä tietoyhteiskunnassa -seminaarissa pidetystä esitelmästä.