Maaseudun moninaiset

Maaseudun emäntä ei ole entisensä. Maalla asuva hameväki on muuttunut monenkirjavaksi nykynaiseksi. Maitotilan rouva vie lapset ryhmäpäiväkotiin ja menee itse jumppaan, ja maalle muuttanut uranainen kerää voimia entisen maatilan hengessä.

Satapäinen elukkajoukko mylvähtää kysyvästi, kun navetan valot välähtävät päälle. Pihattolauman johtaja Melodia tulee emäntäänsä vastaan, nuuhkaisee kättä ja kääntää turpansa pois.
- Ai, etkö tykännyt kynsilakasta, Satu Pärnäinen naurahtaa. Punakyntinen nainen alkaa olla epätavallinen näky maaseudulla. Ei kynsiensä takia, vaan siksi, että on emäntä.

Peräseinäjokelaisen Satu Pärnäsen tekee harvinaiseksi 28 vuoden ikä, koulutus, ammatti ja asuinpaikka maalla. Tilastojen mukaan alle kolmekymppinen alemman korkeakoulututkinnon hankkinut nainen todennäköisemmin työskentelee palkansaajana kaupungissa kuin emäntänä maitotilalla. Hänen kaltaisiaan emäntiä on aktiivitilojen väestä enää vain viisi prosenttia.

Maaseutu on muuttumassa asukkaidensa näköiseksi. Se yhtenäistyy kaupunkimaisten seutujen kanssa, koska väki ei ole enää pelkkää isäntää ja emäntää. Seutua muuttavat uraa luovat uudisasukkaat sekä maaseututaustastaan ironneet yrittäjät ja palkkatyöläiset. Maalla asuvia naisia väitöskirjassaan tutkinut valtiotieteiden tohtori Riitta Högbacka sanoo, että maaseutu on alkanut merkitä asukkailleen yhä enemmän miellyttävää ja rauhallista elinympäristöä.
- Maalta voi kuitenkin tarpeen vaatiessa muutta pois, eikä siellä asuminen rajoita osallistumista kaupunkielämään. Erityisesti maaseudun uudet asukkaat yhdistävät joustavasti maaseudun ja kaupungin hyviä puolia toisiinsa, Högbacka sanoo.

Uranaiset osoittivat Högbackan tutkimuksessa, että maalle voi muuttaa uran ja työn takia. Maallemuuttajien syy maalla asumiseen oli paikka: nämä naiset eivät muuttaneet maalle työpaikan vuoksi, vaan maaseutuun liittyvien mielikuvien ja elämänmuutoksen takia.
- He olivat myös muita maaseudun naisia joustavampia töiden ja koulutuksen vaihtajia.

Hägbacka huomauttaa, että koska maaseutu tarvitsee uusia asukkaita, olisikin syytä kiinnittää huomiota juuri maallemuuttajaryhmän erityispiirteisiin ja viihtyvyyteen. Voisivatko nämä naiset olla esimerkiksi se "käyttämätön voimavara", joka usein nostetaan esille keskusteluissa maaseudun naisyrittäjyydestä. Aiheesta väitöskirjaa tekevä Hanna-Mari Ikonen kummeksuu sanaparia.
- Eivät maaseudun naiset ole mikään käyttämätön voimavara. Naisten rooli nykymaaseudulla on niin suuri, että jos naiset katoaisivat sieltä, romahtaisi koko systeemi, Ikonen tulkitsee.

Maaseutukehittäjien suussa käyty keskustelu maaseudun naisyrittäjistä koskettaa naisten kohdalla vain ryhmää, jota Ikonen kutsuu tutkimuksessaan "ekspensiivisiksi yrittäjiksi".
- Näille on ominaista into kehittää yritystään. Heillä on selvät kasvusuunnitelmat ja yhteistyöverkostot.

Kun vuonna 1993 muita kuin maatalousyrittäjiä oli maaseudun naisyrittäjistä 31,6 prosenttia, oli määrä vuonna 2001 yli 46 prosenttia. Absoluuttiset luvut ovat kuitenkin pysyneet lähes samoina, hieman yli 20 000 naisyrittäjän tienoilla. Muiden kuin maatalousyrittäjien prosenttiosuutta nostaa maatalousyrittäjien raju vähentyminen. Naisten omistamia yrityksiä on matkailualoilla, parturikampaajina, hierojina, kaupan alalla ja käsityöläisinä.
- Yhteistä useimmille on yrittämisen kotikeskeisyys. Yritys sijaitsee kotipiirissä, jolloin siinä sivussa hoituvat myös lapset ja kotityöt, Ikonen sanoo.

Karjalainen 25.1.2004
Marja-Riitta Vuorela

Maalla maiseman ja oman rauhan takia

Tutkija Helka Riionheimo, 36, ja yrittäjä Jaana Aitto-oja, 40, ovat nykyaikaisia maaseudulla asuvia naisia, joille maaseutu on maisemaa, omaa rauhaa ja miljöötä, josta imeä energiaa ja virikkeitä työhön. Molemmat asuvat noin 20 minuutin ajomatkan päässä Joensuusta taloissa, jotka joskus ovat olleet toimivia maatiloja. Enää ei leipä tule viljelyksistä ja karjasta. Maaseudun anti on muuttunut henkiseksi voimavaraksi.

Riionheimo on asunut Kontiolahden Puntarikoskella 14 vuotta, josta osan aikaa hän kävi töissä yliopistolla. Nyt kuluneet kolme vuotta päätyönä on ollut väitöskirja, jota hän tekee kotona. Aitto-oja asuu saman kunnan toisella puolella, Kuurnassa. Hän saa leipänsä tekemällä kissa-aiheisia huovutustöitä ja pitämällä kissoille lomakotia. Molempien naisten miehet käyvät töissä kodin ulkopuolella.
- Äitiyslomani jälkeen mies jäi koti-isäksi, kun minä lähdin päivätyöhön muualle. Nyt olen vuorostani kotona, vaikka töissä kuitenkin. Maaseudun perinteinen roolijako ei siis ainakaan meillä toimi. Kotitöitä teemme molemmat, eikä maailma siihen kaadu, vaikkemme aina jaksaisi tehdä kumpikaan, Riionheimo paljastaa. Kotityöt jaetaan tasan myös Aitto-ojilla.
- Se tekee kumpi ehtii.

Aitto-ojalla on paljon eläimiä, joiden pitäminen kaupungissa ei olisi yhtä luonnollista. Talossa on neljä kissaa, kaksi koiraa sekä parikymmentä kanaa. Munien suhteen perhe on omavarainen. Muita maan hyötyjä ei heillä juuri harrasteta.
- Ei minulla ole aikaa kasvimaata hoidella. Kesällä kissoja on paljon hoidossa, ja huovutustyö vie paljon aikaa. Pullatkin ostan kaupasta. Riionheimo tunnustaa poteneensa maalle muuttaessaan lievää huonoa omaatuntoa siitä, ettei kasvimaan hoito tuntunut oikein omalta hommalta.
- Jotenkin tuntui, että pakkohan sitä maalla on kasvimaa olla. Nyt en ole ollenkaan varma, viitsinkö sitä ensi vuonna edes laittaa.

Naapureiden takapihoja ja parvekkeita ei Riionheimon ja Aitto-ojan ikkunoista näy. Heille se onkin tärkeimpiä syitä asua maalla.
- Oma rauha on tärkeää. Sitä voi olla ihan oma itsensä ja elää juuri niin kuin haluaa. Huono puoli on, että lapsia täytyy kuljettaa kavereiden luokse. Toisaalta he oppivat myös leikkimään yksin ja keksimään tekemistä itsensä kanssa. Sitä ei välttämättä opi, jos on aina seuraa ympärillään, Riionheimo ajattelee.
- Meillä on ihanat naapurit, joista saa seuraa niin halutessaan. Kylätien varrella on kuusi taloa, joista ei näy toisiin, mutta joista kuitenkin tosissaan kylässä käydään. Myös lapsella on kavereita lähellä, Aitto-oja kertoo.

Aitto-oja keksi ammattinsa käsityöläisenä vasta muutama vuosi sitten. Sitä enne hän työskenteli kokkina.
- Nyt pystyn tekemään sitä, mistä oikeasti pidän. Saan asua tavalla, joka minulle parhaiten sopii. Luonnon rauhassa saan ideoita ja ajatuksia työhöni. Kävelen metsässä ja imen itseeni värejä ja tunnelmia. Kaupungin hälinässä se ei onnistuisi.
Myös Riionheimo myöntää, että tutkijan työhön luonto antaa voimaa.
- Joskus lähden kesken päivän rannalle tai metsään kävelemään ja valokuvaan kauniita maisemia. Luonto antaa minulle esteettisiä elämyksiä ja energiaa, jollaista ei kaupunkiasumisesta saa.

Emäntiä sanan perinteisessä merkityksessä ei Riionheimon ja Aitto-ojan asuinseuduilla enää näe.
- Eläkkeelle he ovat jo kaikki jääneet. Nuorempien viljelijöiden vaimot käyvät muualla töissä. Asuinpaikkamme onkin lähinnä maaseutulähiö. Siellä on kiva asua omassa rauhassa, mutta töissä voi käydä kaupungissa.
- Ekologisesti maalla asuminen ei ole kannattavaa, kun kaksi autoa on välttämättömyys. Paradoksaalistahan se on, että kaupungissa asuminen voikin olla maaseutuasumista ekologisempaa, Riionheimo vertaa.

Karjalainen 25.1.2004
Kristiina Viitanen

Iltapuhteita:

Maallemuuttajan selviytymisohjeet >>>
Ilomantsin ja Tuupovaaran vahvuudet ja heikkoudet asuinkuntana >>>
Maallemuuttajan pikatesti >>>
Lukuvinkkejä >>>
Suuri maaseutukysely - City-lehti 14/98 >>>

Maallemuuttoon liittyviä lehtileikkeitä
Tuutsie sai tulijat liikkeelle Pogostan Sanomat 20.12.2004
Lämmin kädenojennus on osoitus kiinnostuksesta Karjalainen 1.11.2004
Maaseudun vastainen propaganda ajaa kansaa pääkaupunkiseudulle Helsingin Sanomat 31.10.2004
Neljäsosa käy töissä asuinkuntansa ulkopuolella Karjalainen 31.10.2004
Tulomuuttohanke ja oma rauha vetävät Ilomantsiin Karjalainen 13.10.2004
Nuoret viihtyvät maakunnassa Karjalainen 2.10.2004
Mikä maakunta, mitkä mahdollisuudet Karjalainen 2.10.2004
Ilomantsi on Martikaisten ykköspaikka Pogostan Sanomat 30.8.2004
Oravanpyörästä kyläidylliin Helsingin Sanomat 02.08.2004
Kylä tarjoaa turvallisuutta - Virta vie kaupunkiin Helsingin Sanomat 02.08.2004
Kiinteästi Kiinteistöpäivään Pogostan Sanomat 01.07.04
Elämisen taso tulomuuttajalle tärkeämpää kuin elintaso Karjalainen 16.06.2004
Tulomuutto kiinnostaa Pogostan Sanomat 31.5.2004
Vikaherkät alueet pois langan päästä Karjalainen 19.05.2004
Vastamyrkkyä muuttoliikkeelle Karjalainen 18.05.2004
Hyvät palvelut mutta kaukana Karjalainen 17.3.2004
Kunnat hamuavat asukkaita kaikin keinoin Karjalainen 15.3.2004
Uudet asukkaat tuoneet elämänpaloa Ilomantsiin Pogostan Sanomat 17.2.2004
Laajakaistayhteydet tulossa Ilomantsin kuuteen maaseutukylään Karjalainen 17.2.2004
Kiinteistöpörssiin tarvittaisiin tulijoille lisää tarjottavaa Pogostan Sanomat 26.2.2004
Tuutsie, sehän tehosi! Pogostan Sanomat 12.2.2004
Maaseudun moninaiset Karjalainen 25.1.2004
Kuka on viimeinen lähtijä, joka voi sammuttaa valot? Karjalainen 14.01.2004
Emännistä uranaisiksi Karjalainen 12.01.2004
Palvelut hillitsevät lähtöhalua Karjalainen 6.12.2003
Kunnat houkuttelevat maallemuuttajia monella tapaa Karjalainen 23.11.2003
Kutistuvat kunnat eivät haali asukkaita Karjalainen 17.11.2003
Minä en lähtenyt Karjalainen 12.10.2003
Pohjois-Karjalan väkimäärän laskussa selvä käänne parempaan Karjalainen 25.7.2003
Alkuvuosi Tuupovaarassa muuttovoitollista Pogostan Sanomat 9.6.2003
Kotiseutu on tärkeä korkeasti koulutetuille Karjalainen 17.4.2002
Kesämökin muutto vakituiseksi asunnoksi kuntien päätettäväksi Karjalainen 6.4.2003
19 000 ihmistä aikoo muuttaa pois pääkaupunkiseudulta,
yli 150 000 harkitsee samaa. - 12 syytä muuttaa Suomen Gallup
Syrjäseuduista hyvän elämän laboratorioita? Karjalainen 4.2.2003
Miten kiinnostus maallemuuttoon voitaisiin realisoida? Karjalainen 2.11.2002
Pohjois-Karjalaan muuttava saa tilavamman asunnon Karjalainen 17.8.2002
Ilomantsi-Tuupovaaran seudulla turvallista elää Karjalainen 24.5.2002
Nuoret tarvitsevat tunnesiteen jäädäkseen kotiseudulleen Karjalainen 12.3.2002
Pako Maalle City-lehti nro 14/2002
Maaseutu ei voi olla kaupunkikopio Karjalainen 6.4.2001
Maallemuuttaja voi olla menestyjä Oulun Eteläinen 5.05.2000