Miten kiinnostus
maallemuuttoon voitaisiin realisoida? Yli 200
000 pääkaupunkiseudulla asuvaa voisi harkita muuttoa maalle. Se on suuri
määrä ihmisiä - esimerkiksi Oulun ja Jyväskylän
väkiluku yhteensä. Myös 19 000 varmaksi maallemuuttajaksi ilmoittautuvaa
merkitsee selvää vastavirtaa sille viime aikojen vuokselle, joka on
tyhjentänyt maaseutua, kirkonkyliä ja syrjäseutujen kaupunkeja.
Maaseudun
kannalta ratkaiseva kysymys on, miten muuttohalukkuus saataisiin kanavoitua todelliseksi
muuttopäätöksiksi. On kaksi estettä ylitse muiden: työpaikka
ja asunto. Usein työpaikkoja tarvitaan kaksi, ja tähän kariin muuttohalukkuudella
on vaara kompastua heti alkuunsa. Myös asunto on usein ongelma, vaikka
poismuutto on laskenut varsinkin syrjäisen maaseudun asuntojen hintotasoa.
Monet pitkäänkin suuressa kaupungissa asuneet muuttajat haluaisivat
kokeilla uutta elämänmuotoa vuokra-asunnossa, mutta niitähän
maalla ei juuri ole. Monille autionkin talon vuokraaminen tuntemattomalle olisi
kauhistus. Omaisuuden sitominen syrjäseudun asuntoon, jonka arvo todennäköisemmin
laskee kuin nousee, ei houkuta. Se ei olisi järkevää varsinkaan
silloin, kun muutto ei ole niin vakaan harkinnan tulos, että sen tiedettäisiin
olevan "lopullinen". Sitä paitsi kaikille muuttohalukkaille
ei suinkaan ole kasvanut suuromaisuutta asuntojen hillitsemättömästä
hinnannoususta pääkaupunkiseudulla. Maallemuuttajat ovat kyselytutkimuksen
mukaan usein pääkaupunkiseudun vähävaraisimpia. Tästä
voinee päätellä, että monien asumismuoto on ollut ennenkin
vuokra-asunto. Tähän asti maallemuuttohalukkuutta on usein perusteltu
kalliilla asuinkustannuksilla, kiireisen kaupunkielämän rasittavuudella
sekä paremmalla kasvuympäristöllä lapsille. Saa nähdä,
lisääkö ihmisten turvattomuuden tunne muuttohaluja ja erityisesti
konkreettisiä muuttopäätöksiä. Jos kuluneen vuoden järkytykset
saavat jatkoa niin, että aletaan puhua säännönmukaisuudesta
eikä poikkeuksista, se vaikuttaa varmasti ainakin osaan turvallisuushakuisimmista
ihmisistä, erityisesti lapsiperheisiin. Karjalainen
2.11.2002 (Pääkirjoitus)
|