Kylien autioituminen: Yli 11 000 alkutuotannon työpaikkaa katosi maakunnasta 20 vuodessa. Suurin osa kyläkaupoista ja -kouluista on lakkautettu

- Maaseudun kuolemisesta ja tyhjenemisestä on puhuttu ainakin neljäkymmentä vuotta, mutta ei se mihinkään ole kuollut. Kylissä asuvat eivät missään nimessä ole viimeisiä lähtijöitä ja niitä valojen sammuttajia, Karjalan tutkimuslaitoksen dosentti Ismo Björn vakuuttaa.

Björn myöntää kyllä, että maaseutukylät ovat olleet valtavien muutosten kourissa. Kyläkaupat ovat lopettaneet niin, että vuonna 1977 toimineesta 248 kaupasta oli toissa vuonna jäljellä enää 48 - tänä päivänä määrä on tätäkin pienempi. Alkutuotannosta katosi vuodesta 1980 vuoteen 2000 mennessä 11 568 työpaikkaa, mikä on peräti 66 prosenttia kaikista maakunnan alkutuotannon työpaikoista. Usein tämä on merkinnyt sitä, että jälkipolvi on lähtenyt muualle leivän perään.

- Viime vuosina murros on ollut poikkeuksellisen kova, sillä aiemmin lopettivat pienet, nuoret ja heikkokuntoiset tilat, mutta nyt tilakartoilta on hävinnyt satoja vuosia vanhoja kantatiloja, ökytiloja.

- Kylien historiallisen perinteen kannalta on huolestuttavaa se, että tilat, joilla olisi mahdollisuus menestyä, lopettavat. Kaiken lisäksi näillä kantatiloilla on yleensä asunut kylien kantavat voimat.

Vaikka kehitys on ollut huolestuttavaa, ei sekään Björnin mielestä vielä merkitse kuoliniskua kylille, sillä viljelyn lopettaminen ei tarkoita tilan autioitumista, vaan tilalle jäädään edelleen asumaan joko eläkeläisinä tai muualla työssäkäyvinä.

- Maaseudulla on iänkaiken saatu elanto muustakin kuin viljelystä - esimerkiksi käsityöammateista, kaupankäynnistä ja kalastuksesta - mutta me emme osaa mieltää sitä niin. Tämä johtuu historiasta, sillä ennen kylän taloiksi laskettiin vain maatalot. Ja koska elantoa saadaan muustakin kuin viljelystä, ei viljelyn ja maatalouden vähentyminen vielä maaseutua kaada.

Kylät muuttuvat maatalouden mukana

- Mutta maatalouden muutokset muuttavat myös kyliä. Kylä voi olla ilman viljelyäkin maaseutukylä, vaikka se ei siltä tuntuisi eikä näyttäisi. Me kun olemme tottuneet ajattelemaan, että maaseutukylään kuuluvat viljellyt pellot. Niitä näkee nyt vähemmän, sen sijaan kyläteillä vastaan tulee isoja maatalouskoneita, kun suurtilojen isännät ajelevat hoitamaan laajoja peltojaan.

Maatalouden alasajo on muuttanut kylämaisemia ratkaisevasti. Pusikoituminen ja umpeenkasvu on monin paikoin merkinnyt sitä, että koko kylää ei tiedä olevan olemassakaan, koska maisemassa on vain tietä, jota metsät ja pusikot reunustavat. Ismo Björn sanoo, että myös istutukset sulkevat pihapiirin:
- Kyllähän se toisin paikoin siltä näyttää, että valot on sammutettu, vaikka pusikoiden ja ryteikköjen takana asutaan edelleen. Tällä on merkitystä kylän vetovoimaisuuden kannalta, sillä kuka nyt haluaisi asua kylässä, josta elämisen merkit ovat kadonneet.

Historialliset kylät pärjäävät parhaiten

On kyliä, joissa on vielä 1980-luvulla ollut parikymmentäkin karjatilaa, mutta joista ei ole jäljellä enää ainuttakaan. Björn sanookin, että monet nuoret kylät, jotka saivat suuria asukasmääriä 1900-luvulla, ovat nyt heikoissa kantimissa. Sen sijaan historialliset, satoja vuosia sitten asutetut kylät näyttävät yhä olevan elinvoimaisia. Esi-isät osasivat valita optimaaliset asuinpaikat.

Onko samantekevää, asuuko maaseudulla ketään?

- Riippuu kenen näkökulmasta asiaa katsoo. Ikävähän se olisi kesämökkiläisenkin mökilleen ajella, jos kylä olisi autio. Ihminen on kuitenkin laumaeläin ja kaipaa sosiaalista kanssakäymistä.

Dosentti Ismo Björn huomauttaa, että maaseutu on aina tuonut leivän kaupunkilaisten ruokapöytään ja raaka-aineen puuteollisuudelle. Entistä useammalle se on paikka vietää lomaa, virkistäytyä ja harrastaa esimerkiksi metsästystä.

- Jos taas kaikki maaseudulla omissa asunnoissaan asuvat ja itsestään huolta pitävät pakattaisiin taajamiin yhteiskunnan huollettaviksi, tämä tulisi kymmeniä kertoja kalliimmaksi, Björn muistuttaa.

"Maiseman merkitys korostunut"

Karjalan tutkimuslaitoksessa tutkija Simo Palviainen on perehtynyt maisemaan ja sen hoitoon. Hän sanoo, että maiseman merkitys on koko ajan korostunut.

- Tämä sukupolvi haluaa avaraa maisemaa, ja kukapa sitä tunnelissa haluaisi asua; ihminen on halunnut vaaroille muutenkin kuin hallaa pakoon. Tottahan se on, että umpeenkasvaneet kylät näyttävät autioilta, kun ketään ei näyttäisi asuvan missään.

- Pellot, järvet ja vaihtelevat maan muodot ovat kuuluneet avaraan maisemaan, joita yhä enemmän vaaditaan. Pellon tehtävä on ihmisten mielessä muuttunut, sillä nyt sitä kaivataan myös maiseman vuoksi. Mielenkiintoista on se, että kun metsään tehdään aukko, sitä ei koetakaan mieluisana avarana maisemana.

Palviaisen mukaan kylillä on halua hoitaa maisemaa, mutta nykyiset tukijärjestelmät eivät kunnolla palvele tätä tahtoa. Esimerkiksi eläkeikää lähestyvät viljelijät voisivat olla halukkaita liittämään maataloustukiinsa maisemahoidon, mutta heidän kanssa näitä sopimuksia ei tehdä, koska ne tehdään aina viideksi vuodeksi.

- Nyt yritetään kehittää tukimuotoja, jotka eivät olisi sidottuja maatalouteen. Maa- ja metsätalouden työryhmä esittää, että voitaisiin tehdä maiseman hoidosta paikallisia sopimuksia eri tahojen kanssa, mikä olisikin suotavaa.

Karjalainen 14.01.2004
Sirpa Suomalainen