| Metsäkylän shamaani muutti
Kotavaaraan Maallemuuttaja Harri Lahtela löysi Öllölästä
ehjän vanhan pihapiirin, mainion savusaunan
ja tietysti luonnon. Kauniin
lehtometsän keskeltä, kapean tien päästä löytyy
punainen, suurten koivujen ja kuusten ympäröimä vanha talo. Isäntä
ilmestyy rappusille ja alkaa esitellä vanhoista hirsirakennuksista koostuvaa
elinpiiriään, jota asuttaa yksin.
- Akaton, koiraton ja työtön.
Mutta myös tilallinen ja autollinen, Nurmijärveltä Öllölään
muuttanut, metsäkylän shamaaniksi itseään mieluusti tituleeraava
Harri Lahtela luonnehtii nykyisen olotilansa.
Amerikan Einon, Öllölästä
perheineen 20-luvulla Amerikkaan muuttaneen Eino Hyvärisen rakentamassa talossa
asuu mies, joka sanoo jo kolme vuotta sitten luopuneensa kaikesta.
Sähköinsinöörin
koulutuksen saaneella Lahtelalla oli hyvä työpaikka Nokialla, oli talot
ja tavarat ja 15 sukupolven mittaiset juuret Nurmijärvellä.
Mutta
sitten iski burn out.
- Työtahti oli kova. Testattiin asiakkaille meneviä
laitteistoja ja ohjelmistoja, niitä meni niin Venäjälle, Kiinaan
kuin Keski-Eurooppaankin. Kyllästyin ylitöiden tekemiseen, vaikka raha
juoksi. Sanoin itseni irti Nokialta. Siihen saumaan osui myös avioliiton
kariutuminen, hän kertoo.
Luonto on aina ollut Harri Lahtelalle tärkeä
ja uusiin ympyröihin hakeutumiseen kuului Savonlinnassa käyty luontokartoittajan
kurssi.
- Oikeastaan siinä olisi pitänyt olla biologin tai metsäinsinöörin
koulutus pohjana. Ompahan ainakin kaikki luontotyypit ja käävät
hallussa, mutta työnsaannista en tiedä, hän miettii. Hiljaisuus
soi korvissa Öllölään Kotavaaran
tielle elokuussa muutettua oli ensimmäinen kokemus käsittämätön
hiljaisuus, vain lepakot pitivät öisin elämää pitkään
asumattomissa rakennuksissa.
- Ensimmäiset kaksi viikkoa etelästä
tultua korvat ihan soi, oli niin hiljaista, Hartsu naurahtaa.
Sopivan mummonmökin
löytyminen Pohjois-Karjalasta vaati aika paljon töitä.
- 2300
kilometriä tuli ajetuksi, Eno oli pohjoisin ja Puhos kaukaisin, seitsemän
kiinteistövälittäjän luona kävin ja etsin tietoja myös
kuntien kiinteistöpörsseistä.
Pohjois-Karjala miellytti luonnonrauhansa
takia. Kimmoke muuttaa lähti myös sukulaisten kautta. Harii Lahtelan
isän serkku on naimisissa Tuupovaarasta lähtöisin olevan miehen
kanssa, ja heidän Korpijärven kesämökillään Hartsu
on viettänyt aikaansa jo aiempina kesinä.
Metsänrauha on Hartsua
viehättänyt aina, mutta vaikka Nurmijärveltä kodin lähistöltä
löytyi vielä takavuosina metsäsaarekkeita, pauhasi jo muutaman
sadan metrin päässä moottoritie. Viimeinen pisara oli, kun lentokoneet
muuttivat reittiään.
- Niitä pärräsi yli päivin
ja öin. Aamulla ei herätyskelloa tarvinnut, sillä puoli seitsemältä
heräsi ylijytisevän koneen ääneen. Susien
mailla Metsä tulee ujostelematta liki uudisasukasta.
Hirviä jolkuttelee lähistöllä, jänis toimii pihan ruohonleikkurina.
- Susi kävi tässä lumien aikana tunkion luona. Löysin
jäljet, mutta en puhunut mitään, kun mietin jos kuitenkin on koira
kyseessä. Mutta sudeksi sen tunnisti posteljoonikin, joka oli nähnyt
sen juoksevan tien yli metsään päin.
- Tutut metsämiehet
olivat nähneet toisenkin suden jäljet menevän tuosta saunan takaa.
Lumen aikana ne on kyllä helppo erottaa koiran jäljistä, on ne
niin paljon isommat ja erilaiset, Hartsu miettii.
Maalle muuttajan ilona on
metsänrajasta löytyvä erinomainen savusauna , jossa ovat monet
vieraatkin nauttineet makoisat löylyt. Separaattorista hän on värkkäilyt
grillin, jonka tuoksut houkuttivat karhunkin taannoin lähistölle pyörimään.
- Tuupovaarassa on hyvät retkeilyreitit, kehuu Hartsu, jonka harrastuksiin
kuuluu luonnossa liikkumisen lisäksi lukeminen. Televisiota hänellä
ei ole, sillä sen ohjelmatarjonta ei innosta. Tuulenpesiä Talvisajan
Harri Lahtela on evakossa vuokrayksiössä kirkonkylällä, sillä
talon sähköistäminen on vielä kesken ja tuvan lattian alusta
pitäisi lämpö eristää. Aiemman omistajan peruskorjaaman
tuvan vanhan uunin ja kammarin pönttöuunin hän sanoo toimivan hyvin.
Piha-aittaan Hartsu kunnostaa ateljeen tilateoksilleen, joita hän sanoo sellaisiksi
häkkyröiksi. Pehmeisiin materiaaleihin on yhdistetty tuulenpesiä
ja juuria. Hän tekee myös kransseja varvuista ja ikivihreistä kasveista,
kuten talvikeista ja sammalista.
- Aikomuksena on jossain vaiheessa pitää
näyttely, kenties siihen tulee mukaan myös nurmijärveläisen
Kati Heickelin maalauksia, hänen kanssaan minulla oli yhteinen näyttely
Nurmijärvellä.
Hartsu aikoo laittaa esille myös luontokuviaan,
joita lajittelua ja hyötykäyttöä odottaa 4 500 diaa.
Taiteen
teon hän sanoo alkaneen tavallaan kiinnostuksena kaikenlaiseen käsillä
tekemiseen. Aina on tullut rakennelluksi kaikenlaista, niin puutyöt, talonrakentaminen
kun sähkötyötkin sujuvat. Metsäkylän
shamaani Nurmijärven kotikonnuillaan Hartsu sai
nimen Metsäkylän shamaani. Hänellä oli talonsa lähellä
metsässä laavu, jonne sisäministeri Rajamäki tuli kerran makkaraa
paistamaan suoraan linnan juhlista. "Olen kätellyt tänään
kaksi presidenttiä ja yhden shamaanin, Rajamäki sanoi."
- Se
shamaani on vähän puolileikillään, se kuulosti luontevalta
kun on ulkonäkökin päässyt rehottamaan, sanoo Hartsu, joka
on jo pitempään harrastanut poninhäntäkampausta.
Mutta
ihan tosissaan hän on tutkinut paljonkin shamaaniperinnettä, josta on
löytänyt aineksia maailmankatsomukseensa, jossa luonnon osana oleminen
ja sen ehdoilla toimiminen on kantavana ajatuksena.
Kärpässienten
vauhdittamia matkoja Hartsu ei kuitenkaan harrasta.
- Taitaisi olla annostelukin
vaikeaa, hän virnistää.
Hämärä ulkona tihentyy,
alkaa leijailla lunta. Tuvan ikkunasta häämöttävät suuret
puut, takanaan piskuinen hirsinavetta.
- Noita suuria pihapuita en kaada,
hän sanoo.
Karjalainen
28.11.03
Helena Romppanen |
