| Miten olet sopeutunut? Viihdyn
yleensä aika hyvin siellä missä olen. Pääasia, että
itsensä kanssa on mukava olla. Minua viehättää pohjois- karjalaisuus:
ihmiset ovat täällä pyyteettömiä ja todella mukavia.
Olen aina viihtynyt täällä. Miten työt
ovat lähteneet käyntiin täällä? Ihan
hyvin. Olen erityisopettaja: meitä toimii kirkonkylällä neljä.
Työilmapiiri on vähän leppoisampi ja meininki lupsakkaampaa kuin
Helsingissä. Täällä on todella ammattitaitoista väkeä
ja se on hienoa. Oppilaat ovat aika samanlaisia. Ero Helsinkiin syntyy ympäristön
tuomasta hässäkästä, joka heijastuu lapsiin. Täällä
ei ole niin kova kiire. Eikö kaamos kammota Espanjan
auringon jälkeen? Minä en oikein usko siihen
valon määrään vaikutukseen. Olen vieläkin semmoinen pikkupoika,
että on mukava kokeilla milloin mitäkin. Nyt sitten tätä,
mutta kuitenkin ihan realistiselta pohjalta. Eihän tämä aina niin
kivaa ole, jos on pakkasta 35 astetta, mutta lämmittämällähän
siitä selviää. Mitä landella eläminen
on verrattuna kaupungissa elämiseen? Vanhemmiten
sitä on laiskistunut, liikkumisen pitäisi olla semmoista hyötyliikuntaa.
Sitä täällä saa, onneksi. Se pitää virkeänä.
Nautin puuhastelusta pihalla ja kotona, mutta pidän myös laiskottelusta.
Täällä on kaikkea mitä Helsingissäkin, mutta täällä
on mukavampi harrastaa ja laiskotella. Ei tarvitse lähteä omaa pihaa
pidemmälle. Puuttuuko täältä jotakin? Mikään
ei tule mieleen, että Naps! se puuttuu. Onhan Helsingissä teatteria
ja elokuvateatteria, mutta kun elämä oli niin kiireistä, niin niissä
tuli käytyä hyvin satunnaisesti. Ei niitä kaipaakaan ja jos jotain
Helsingistä kaipaa, niin ainahan sinne voi mennä käymään.
Mitä täällä on enemmän? Tilaa,
rauhaa ja leppoisuutta. Elämänrytmi täällä on mukava.
Ihmisten, jotka ovat täällä harvemmassa, kanssa tulee kommunikoitua
enemmän kuin samassa rapussa asuvien kesken. Mitä
täällä voi tehdä? Kodin askareita
ja remonttia, talvella lumitöitä: ei tarvitse lähteä jumppasalille.
Tulee luettua enemmän. Internetin kautta saa yhteydet kaikkialle, jos se
nyt on vähän hitaampaa, niin onhan täällä aikaakin enemmän.
Minulle riittää arki, tekemistä ei tarvitse keksiä. Autolla
kun lähdet käymään Ilomantsin kirkonkylällä niin
se vie saman ajan kuin kaupungissa menee ratikalla johonkin. Koirien kanssa kun
liikkuu, niin täällä on koskematonta erämaata ja luonnonnähtävyyksiä
on todella paljon. Möhkössä on kunnostettu ruukkimiljöö,
jossa oli töissä 1700-2000 ihmistä, yhdellä pikku kylällä.
Se on aivan hienoa, perinnettä ja sotahistoriaa täältä löytyy.
Voisitko kuvitella asuvasi Ilomantsissa vielä 10
vuoden päästä? Tällä hetkellä
vaikka lopun ikäni. Katsomme kuitenkin maailmaa avoimin silmin: aiomme elää
aktiivisesti. Luen sinulle pätkän Topeliuksen
Maamme-kirjasta, pitääkö kuvailu sinusta paikkansa?
"Hämäläiseen verrattuna karjalainen on avomielisempi, ystävällisempi,
liikkuvampi ja toimeliaampi, mutta myöskin kielevämpi, kerskailevampi,
uteliaampi ja närkkäämpi. Hän on herkkämielinen; tulee
herkästi surulliseksi ja helposti iloiseksi; rakastaa leikinlaskua ja kauniita
lauluja, joita hänen omat runoniekkansa sepittävät. Karjalainen
on ikäänkuin Suomen kansan päiväpuoli; avomielinen, luokseenlaskeva,
vilkas ja kevytmielinen, helposti ohjattava ja helposti eksytetty, herkkäuskoinen
kuin lapsi, ei kuitenkaan suomalaisen itsepintaisuutta vailla, mutta hyväoppinen
ja varustettu luonnonlahjoilla, jotka vain tarvitsevat hyvää kasvatusta,
asettaakseen hänet kansansa etenevien joukkoon." Kyllä!
Täällä on iloisuutta ja positiivisuutta. Hyvä esimerkki olikin
Merjan mummot. Toinen, joka asui tässä lähellä, piti minua
taivaanlahjana. Minä peilistä sitten kurkistamaan: minä taivaanlahja!
Kun tapasin sitten ensikertaa toisen, 90-vuotiaan iki-ihmisen, ja kerroin olevani
Juankoskelta, sanoi hän: " Tietkös sinä muuten mitä
teist savolaisista tiällä päin aatellaan?" ja lähti sitten
keittämään kahvia. Minä jäin miettimään mitä
hän tarkoitti, mutta huumoriahan se oli, mutta näyttipä, että
pidähän poika varasi! |