Tuupiksen Huiput! :: Maallemuuttajan tietoisku!
Päältä päin voi olla vaikea sanoa, kenestä saattaisi tulla maallemuuttaja - meikäläiseksi voi paljastua kuka tahansa lähipiiristäsi. Tässä näytteitä paikallisesta maallemuuttajakannasta, esimerkillisiä uus- tai taaspohjoiskarjalaisia, joita kävimme haastattelemassa. Jos haluat oman haastattelusi tänne, niin ole hyvä vain - maallemuutto on mahdollisuus!
Tyytyväisiä tulijoita:

Jaana Reimasto-Heiskanen
Helsingistä Tuupovaaraan

Riikka Manu
Joensuusta Tuupovaaraan

Tarja ja Reino Suomalainen
Lappeenrannasta Tuupovaaraan

Pia Mikkonen ja Petri Määttä
Metsätalousinsinöörejä
Savonlinnasta Ilomantsiin

Seija ja Matti Karjalainen
Kassanhoitaja ja moniosaaja
Nastolasta Tuupovaaraan

Marja-Liisa Virtanen
Hoiva-alan yrittäjä
Helsingistä Ilomantsiin

Minna Rikkonen
Hevostallin pitäjä
Rääkkylästä Ilomantsiin

Jukka Määttä
Erityisopettaja
Helsingistä Ilomantsiin

Aino Kaarina ja Jarmo Särkijärvi
(Pogostan Sanomat 21.6.04)

Veikko Matveinen
(Pogostan Sanomat, 31.5.2004)

Jaana Lihavainen
(Pogostan sanomat 29.03.04)

Ninan Steding
(Pogostan sanomat 29.03.04)

Seija ja Matti Karjalainen
(Karjalainen 09.03.2004)

Hannu Haaranen
Espoosta Ilomantsiin
(Helsingin Sanomat 25.01.04)

Harri Lahtela
Nurmijärveltä Tuupovaaraan
(Karjalainen 28.11.03)

Kari Pöyry
Taiteilija
Helsingistä Tuupovaaraan
(Pogostan Sanomat 04.09.03)

Armi Toivonen
Mielenterveydenhoitaja
Turusta Tuupovaaraan
(Pogostan Sanomat 28.08.03)

Meri Viljamaa ja
Sauvo Henttonen

Maatalousyrittäjiä
Helsingistä Ilomantsiin
(Pogostan Sanomat 07.08.03)

Sinikka Tossavainen ja
Risto Ryynänen

Taiteilijoita
Juuasta Ilomantsiin
(Pogostan Sanomat 07.07.03)

Ritva Nissinen
Eläkeläinen
Joensuusta Ilomantsiin
(Pogostan Sanomat 02.06.03)

Aija Montonen
Leipomoyrittäjä
Lappeenrannasta Tuupovaaraan
(Pogostan Sanomat 02.06.03)

Eeva ja Teuvo Varis
Eläkeläisiä
Kirkkonummelta Tuupovaaraan
(Pogostan Sanomat 27.01.03)

Satu Rönkkö
Eläinlääkäri
Joensuusta Tuupovaaraan
(Pogostan Sanomat 20.06.02)

Nina Laine ja
Sten Sandström

Perhekotiyrittäjiä
Pernajasta Ilomantsiin
(Karjalainen 21.01.02)

Marja-Liisa ja apulaishoitaja Tito.



Kaupungin kidasta takaisin Ilomantsin rauhaan päässyt Marja-Liisa on perustanut vanhusten perhehoitokodin Ilomantsiin. Marja-Liisan suvussa ihmisistä välittäminen on kulkenut verenperintönä, tässäkin toiminnassa samalla alalla työskentelevä äiti on mukana tärkeänä taustatukena.


Miltä tuntui palata Ilomantsiin?

Mukavalta - pidän pienellä paikkakunnalla asumisesta Helsinkiin verrattuna.

Miksi sinut oli saanut lähtemään pois?

Lähdin, koska ei ollut muita vaihtoehtoja: töitä ei ollut. Helsingistä sain yhdellä puhelinsoitolla töitä vanhainkodin lähihoitajana.

 

Oliko aikeenasi palata vai lähditkö ihan pysyäksesi poissa?

Lähdin nimenomaan vain muutamaksi vuodeksi. Tarkoituksena oli palata takaisin tänne etsimään työpaikkaa.

Mitä kaipasit Ilomantsista, kun asuit Helsingissä?

Minulla on kaikki täällä: perhe, sukulaiset. Kaipasin luontoa ja rauhallisuutta, kerrostaloasuminen ei oikein sovi minulle.

Mitä pidit kaupunkilaiselämästä?

Ihan mukavaa se oli - mutta ei tarpeeksi mukavaa! Kaipasin takaisin koko ajan. Olenhan minä lapsena asunut Helsingissä, olin kuudennella luokalla, kun muutimme Ilomantsiin. Silloin ajattelin "Apua, kauheeta mikä tuppukylä!", mutta kun kasvoin vähän niin totesin, että täällä on ihana asua.

Kaupunkilaiselämä verrattuna maalaiselämään?

Ärsyttäviä ruuhkia. Asuimme Mellunmäessä ja illalla ei uskaltanut lähteä yksin lenkille - täällä sentään uskaltaa.

Miten sait tilaisuuden palata takaisin Ilomantsiin?

Minulle tarjoutui tilaisuus perustaa vanhusten perhehoitokoti. Muutan kohta pois tilapäismajoituksesta vanhusten kanssa, uuteen taloon tulee isommat tilat. Toimimme yksityisenä hoitokotina, mutta kunta ostaa meiltä palvelut. Vanhukset hoidan lähinnä itse, perhe ja ystävät auttavat, kun minulla on menoa. Hoitamani vanhukset ovat hyväkuntoisia ja omatoimisia. Myös koirastani Titosta on vanhuksille paljon iloa.

Oletko tyytyväinen, että muutit takaisin?

Kyllä. Kaupassa kaikki tuntevat, kysyvät kuulumisia ja toivottavat tervetulleeksi, vaikka en itse välttämättä edes tuntisi!

Mitä täällä voi tehdä?

Ilomantsin kansalaisopistolla on hyviä kursseja. Nyt olen savipiirissä, jota anoppini vetää ja käyn jumpassa. En kahminut täksi syksyksi sitten enempää, että pääsisin jyvälle hommistani.

Olisiko elämää vielä Pohjois-Karjalan ulkopuolella?

Elämä on täällä enkä aio lähteä pois.

Mitä Ilomantsi merkitsee sinulle?

Rauhallisuutta ja luontoa. Kaikki tämä rauhallisuus on ehdottomasti parasta täällä. Pahinta taas on töiden puute: työt pitää olla joko valmiina tai sitten ne on itse hankittava, oltava luova. Monet käyvät myös töissä Joensuussa ja liikkuvat kimppakyydeillä.

Luen sinulle pätkän Topeliuksen Maamme-kirjasta, pitääkö kuvailu sinusta paikkansa?
"Hämäläiseen verrattuna karjalainen on avomielisempi, ystävällisempi, liikkuvampi ja toimeliaampi, mutta myöskin kielevämpi, kerskailevampi, uteliaampi ja närkkäämpi. Hän on herkkämielinen; tulee herkästi surulliseksi ja helposti iloiseksi; rakastaa leikinlaskua ja kauniita lauluja, joita hänen omat runoniekkansa sepittävät.
Karjalainen on ikäänkuin Suomen kansan päiväpuoli; avomielinen, luokseenlaskeva, vilkas ja kevytmielinen, helposti ohjattava ja helposti eksytetty, herkkäuskoinen kuin lapsi, ei kuitenkaan suomalaisen itsepintaisuutta vailla, mutta hyväoppinen ja varustettu luonnonlahjoilla, jotka vain tarvitsevat hyvää kasvatusta, asettaakseen hänet kansansa etenevien joukkoon."

Aika hyvin sanottu! Ihmiset ovat kauhean ystävällisiä. Kaikki tuntevat toisensa , mutta kulkeehan juorut täällä niin nopeasti, ettei itsekään aina tiedä omia asioitaan niin hyvin kuin jotkut tietävät.

 
Seuraava >>
( Minna Rikkonen )
Takaisin ylös
 
Mikä saa nuoret kaupunkilaistytöt muuttamaan ihan tosi korpeen? Onko toivoakaan selviytymisestä, jos ei tunnista edes naurista? Ihastele ihmisiä, jotka ovat tarttuneet härkää sarvista ja karauttaneet vaaramaisemiin. Haluaisitko joukon jatkoksi? Ennen kuin vaihdat farkut verkkareihin ja jätät taaksesi liudan hämmentyneitä lähimmäisiä, ota aikalisä ja pohdiskele omia mahdollisuuksiasi. Seuraavaksi on aika antaa itsesi ilmi tulomuuttohankkeelle.  Paljon linkkejä ensi maalaisaskeliasi varten. Takaisin alkuun. Mikä saa nuoret kaupunkilaistytöt muuttamaan ihan tosi korpeen? Onko toivoakaan selviytymisestä, jos ei tunnista edes naurista? Ennen kuin vaihdat farkut verkkareihin ja jätät taaksesi liudan hämmentyneitä lähimmäisiä, ota aikalisä ja pohdiskele omia mahdollisuuksiasi. Seuraavaksi on aika antaa itsesi ilmi tulomuuttohankkeelle.  Paljon linkkejä ensi maalaisaskeliasi varten. Takaisin alkuun. Ihastele ihmisiä, jotka ovat tarttuneet härkää sarvista ja karauttaneet vaaramaisemiin. Haluaisitko joukon jatkoksi?