Jaana Reimasto-Heiskanen
Helsingistä Tuupovaaraan

Riikka Manu
Joensuusta Tuupovaaraan

Tarja ja Reino Suomalainen
Lappeenrannasta Tuupovaaraan

Pia Mikkonen ja Petri Määttä
Metsätalousinsinöörejä
Savonlinnasta Ilomantsiin

Seija ja Matti Karjalainen
Kassanhoitaja ja moniosaaja
Nastolasta Tuupovaaraan

Marja-Liisa Virtanen
Hoiva-alan yrittäjä
Helsingistä Ilomantsiin

Minna Rikkonen
Hevostallin pitäjä
Rääkkylästä Ilomantsiin

Jukka Määttä
Erityisopettaja
Helsingistä Ilomantsiin

Aino Kaarina ja Jarmo Särkijärvi
(Pogostan Sanomat 21.6.04)

Veikko Matveinen
(Pogostan Sanomat, 31.5.2004)

Jaana Lihavainen
(Pogostan sanomat 29.03.04)

Ninan Steding
(Pogostan sanomat 29.03.04)

Seija ja Matti Karjalainen
(Karjalainen 09.03.2004)

Hannu Haaranen
Espoosta Ilomantsiin
(Helsingin Sanomat 25.01.04)

Harri Lahtela
Nurmijärveltä Tuupovaaraan
(Karjalainen 28.11.03)

Kari Pöyry
Taiteilija
Helsingistä Tuupovaaraan
(Pogostan Sanomat 04.09.03)

Armi Toivonen
Mielenterveydenhoitaja
Turusta Tuupovaaraan
(Pogostan Sanomat 28.08.03)

Meri Viljamaa ja
Sauvo Henttonen
Maatalousyrittäjiä
Helsingistä Ilomantsiin
(Pogostan Sanomat 07.08.03)

Sinikka Tossavainen ja
Risto Ryynänen
Taiteilijoita
Juuasta Ilomantsiin
(Pogostan Sanomat 07.07.03)

Ritva Nissinen
Eläkeläinen
Joensuusta Ilomantsiin
(Pogostan Sanomat 02.06.03)

Aija Montonen
Leipomoyrittäjä
Lappeenrannasta Tuupovaaraan
(Pogostan Sanomat 02.06.03)

Eeva ja Teuvo Varis
Eläkeläisiä
Kirkkonummelta Tuupovaaraan
(Pogostan Sanomat 27.01.03)

Satu Rönkkö
Eläinlääkäri
Joensuusta Tuupovaaraan
(Pogostan Sanomat 20.06.02)

Nina Laine ja
Sten Sandström
Perhekotiyrittäjiä
Pernajasta Ilomantsiin
(Karjalainen 21.01.02)

Työt toivat Piian ja Petrin Ilomantsiin. Molemmat uskovat laatuelämään ja pariskunta valitsi tietoisesti Ilomantsin suoman vapaa-ajan rikkauden ylitse Etelä-Suomen urakeskeisyyden. Valinta ei kaduta: Ilomantsissa on hyvä olla ja oman osaamisen kehittäminen kiinnostaa - muutenkin kuin vain ammatin puitteissa.


Miten tapasitte ja mistä päin olette kotoisin?

Petri: Tapasimme koulussa '97 ja olemme olleet yhdessä siitä lähtien. Piia on Leppävirralta, minä puolestani Vantaan Koivukylästä, nuoruuteni vietin Riihimäellä. Äitini on kyllä Juuasta, isä puolestaan Kuusamosta. Lomat vietettiin aina pohjoisessa. Kun koulut alkoivat elokuussa, niin vasta edellisenä iltana tulimme takaisin kotiin.

Piia: Olemme molemmat metsätalousinsinöörejä. Kun valmistuimme, päätimme pysyä täällä idässä, sen sijaan että lähtisimme Etelä-Suomeen rahan perässä. Muutimme Kiteen kautta Savonlinnaan, jossa olimme kolme vuotta. Minä en löytänyt oman alani töitä ja tein muita hommia. Sain Ilomantsista Stora Ensolta töitä ja päätin muuttaa tänne. Peten oli tarkoitus tulla perässä kunhan kerkiää - ja kolmen kuukauden sisällä Petekin sai töitä täältä.

Mikä oli mielikuvanne, kun muutitte tänne ja onko se toteutunut?

Petri: Pieni maalaiskunta, pitäjä oikeastaan, idässä. Ulkopuoliset sanovat usein syrjäiseksi ja itsekin pisti mieleen, että Ilomantsi on villiä itää - mutta ei tämä ole sen syrjemmässä kun mikään muukaan paikka.

Mikä oli tuttavapiirin reaktio muuttoon?

Petri: Kun kerroimme muutosta, ensimmäinen kommentti oli: Ilomantsiin! Välillä sai selittää missä koko paikka on.
Piia: Kyllähän meitä aivan hulluina pidettiin. Monelle piti jopa perustella muuttoa. Vaikka sanoi töiden olevan täällä, niin sanoivat, että onhan siinä Joensuu lähellä. Ilomantsissa asuessamme olemme kuitenkin tutustuneet moniin uusiin ihmisiin.

Miten olette sopeutuneet?

Petri: Sanoin, kun olimme asuneet täällä viikon, että olen jo nyt kotiutunut tänne paremmin kun kolmessa vuodessa Savonlinnaan!
Piia: Meillä on nyt enemmän ystäviäkin.
Petri: Porukoihin on päässyt todella hyvin. Tietenkin, kun suurin osa harrastaa metsästystä ja kalastusta, niin saa heti ja helposti luontaisen yhteyden.

Millaista on elää Ilomantsissa verrattuna Savonlinnaan?

Petri: Minä en lähtisi takaisin Savonlinnaan mistään hinnasta. Muutenkaan ei ole hinkua lähteä minnekään, on tänne jo niin hyvin juurtunut.
Piia: Täällä on kaikki, mitä ihminen tarvitsee ja elämänrytmi on miellyttävä. Normaalit palvelut ovat jopa parempia, kun väestöpohja on pienempi - on aikaa palvella. Vaikka palkka on matalampi kuin Etelä-Suomessa niin ovat elinkustannuksetkin pienempiä. Täällä voi keskittyä olennaiseen ja koko hommaan tulee sisältöä ihan eri tavalla.
Harrastusmahdollisuudetkin ovat hyviä. Ilomantsin kirjasto on loistava, sanoisin, että ainakin kahdeksan kertaa parempi kun Savonlinnan. Opiskelen yliopistolla harrastusluontoisesti ja voin käydä kansalaisopistolla suorittamassa tenttini yleisinä tenttipäivinä. Kulttuuriharrastuksia ei ole niin kauhean paljon, mutta hetki menee ja eipä niitä edes kaipaakaan.
Petri: Niin, ja on tuo Joensuu ihan pienen matkan päässä. Sieltä löytyy sitten kyllä paikat, jossa voi käydä ylimääräisiä rahoja tuhlaamassa.

Onko tämä ihan landea ja jos on, niin mitä landella asuminen on?

Petri: Niin kun sanotaan, täällä on tilaa elää.
Piia: Maaseudulla eläminen vaatii tiettyä paneutumista. On huolehdittava siitä, että on polttopuita ja on tehtävä asioita itse. Muiden ihmisten elämään pitää osallistua eikä keskittyä vain omiin asioihin. Elämä on paljon sosiaalisempaa ja kanssakäymistä on enemmän kuin kaupunkilaiselämässä.
Petri: Elämä on ihmisläheisempää.
Piia: Ehdottomasti. Kontakteja on enemmän, sekä luontoon, että muihin ihmisiin. Ongelmiin, joita kaupungissa on, saa täällä helpommin ratkaisuja; asiat yksinkertaistuvat. Kaupungissa pyöritään pienissä piireissä ja samojen ongelmien ympärillä. Ihmissuhteetkin helpottuvat täällä.
Petri: Vaikka kuinka koettaisi olla kaupungissa kiirettä vailla, siellä elämä on niin hektistä, että se tarttuu itseenkin jo ympäristönvaikutuksena.
Piia: Kun ihminen tekee ruumiillisesti perustoimintoja, loksahtavat asiat paikalleen. Asiat eivät ole jonninjoutavaa sähläämistä: polttopuita tehdessä homma selkiintyy! Eipä taitaisi tehdä pahaa Suomen hallituksellekaan…Toimeentulohan täällä pitää olla niin kuin kaupungissakin. Pelkästään romanttisen kuvitelman kanssa ei kannata lähteä liikkeelle. Tämä on vaativaa ja on itse tehtävä paljon. Rahan saaminen on tärkeätä, eikä ketään voi syyllistää pois muuttamista. Mutta jos on mielikuvitusta ja mahdollisuuksia, niin kyllä täällä on parempi olla.

Ahdistaako pieni yhteisö verrattuna kaupunkilaiseen kasvottomuuteen?

Petri: Minä en ole niin sosiaalinen kuin Piia ja tykkään olla omissa oloissani. Jos sattuu paha päivä, niin kyllä ärsyttää, kun kaikki tietää ja tuntee. Mutta oikeastaan täällä saa olla pahalla päällä paremmin kuin kaupungissa eikä kukaan vedä siitä hernettä nenään.
Piia: Omasta suhtautumisesta se on kiinni. Meitä ei häiritse, kun ei meillä ei ole sosiaalista painetta eikä tiettyä kaavaa, minkä mukaan käyttäytyä. Kyllähän täällä aina nauretaan, että se on semmoinen persoona, mutta ihmisen myös annetaan olla mitä on, eikä laiteta mihinkään tiettyyn muottiin - pitää vain ymmärtää, että ihmiset haluavat olla toistensa kanssa tekemisissä.

Onko ollut helppo löytää apua tarvittaessa?

Petri: Kun työpaikalla alkaa miettiä, että mistä saa mitäkin, niin aina jostain huoneesta kuuluu, että soitapa sille - joku aina tietää jonkun ja itsekin oppii nopeasti tuntemaan .
Piia: Ihmiset täällä tekevät asioita itse eivätkä pidä siitä suurta meteliä. Monesti maalaisia pidetään hieman kömpelöinä ja ajatellaan ettei niiltä mikään oikein onnistu. Ihan huvittaa tuo mielikuva - se menee kyllä aivan toisinpäin. Hyvin koulutettu kaupunkilainen saattaisi tuntea itsensä hyvin riittämättömäksi täällä, kun itse ei osaa eikä pysty tekemään kaikkia tarvittavia käytännön töitä varsinkin kun paikalliset tekevät suurin piirtein kaiken itse. Itsekin haluaisin kehittyä siihen suuntaan, että osaisin tehdä asioita ja olisin mahdollisimman omavarainen.

Uskotteko tulevaisuuteen täällä?

Petri: Kyllä, jos työtä saa tehdä. Työstähän se on kiinni - oli se sitten sitä, mitä nyt tekee tai vaikkapa yrittäjän hommia.

Entä omat asenteet, onko Pohjois-Karjala opettanut mihinkään suuntaan?

Piia: Maakunnan sisällä on hyvin erilaisia ihmisiä. Kun katsoo vaikka Ilomantsia ja Juukaa, niin karjalaisuus vaikuttaa enemmän täällä - Ilomantsissa ollaan vieraanvaraisempia ja avoimempia. Kyllä tämä on nyt vahvistanut sen, että ihminen on pohjimmiltaan ihan hyvä, jos vaan saa elää optimaalisissa olosuhteissa. On tuntunut hyvältä, kun on huomannut, että se, mitä on ihmisistä ajatellut, on totta.
Kun olin haravaa ostamassa, niin katselin rautaharavaa. Sanoin myyjälle ottavani sen, kun on kotonakin sellainen. Myyjä oli hetken ihan hiljaa ja sanoi:"En minä kyl voi sinulle myyä".
Minä tietenkin, että no minkä takia? Sehän on pihaharava? "En minä voi tämmöstä sinulle myydä, sehän on kauheen painava, arvaa kuule ku sinä pihaa tälläsellä lakaset nii arvaa onko sulla selkä kipeä. Ota vaa tämmönen muoviharava, ei työkaveris muuten anna minulle ikinä anteeksi". Minä ostin sen muoviharavan.
Ihmisten pitäisi vaan rohkeammin tehdä elämänmuutoksia ja kokeilla erilaisia asioita. Sen sijaan että muutetaan ulkomaalle, kannattaisi muuttaa maalle; se on nimittäin ihan yhtä elämyksellinen juttu.

Onko enää elämää Pohjois- Karjalan ulkopuolella?

Piia: Helposti täällä ajatellaan, että nuoret käyvät täällä vain vähän oppimassa ja lähtevät sitten kovemman palkan perään. Ei sillä ole oikeasti niin paljoa merkitystä: palkka on menetetystä vapaa ajasta saatu korvaus ja mitä vastuullisempi työ, niin sitä enemmän omaa vapaa-aikaansa menettää.
Petri: Aika hyvä työ ja kova palkka pitäisi olla, että minut saisi täältä lähtemään. On se hirmu paljon kiinni sosiaalisestakin ympäristöstä: ei ihminen pelkällä työllä pärjää. Ilman oikeaa sosiaalista ympäristöä alkaa pian työkin tökkimään. Kyllä pitää melkein sodan syttyä ennen kun lähdetään.