
Ilomantsiin asettunut hämäläistyttö Ritva Nissinen ei kyllästy
huikeisiin vaaramaisemiin. |  |

Ihmiset ja maisemat vetivät Ritvan takaisin
Vuosi
sitten Ritva Nissisestä tuli ilomantsilainen, samana päivänä
kun hän pääsi eläkkeelle työstään. - Tänään
ovat ystävät täällä, maisemani on täällä,
juurenikin ovat kasvaneet tänne. Tulin jäädäkseni. -Nämä
maailman ihanimmat maisemat ja ihmiset vetivät tänne takaisin, henkäisee
Ritva Parppeinvaaran laella. Siellä vaaralla hänellä on palstaviljelmä,
jolla loppukesästä kukoistavat salaatit ja porkkanat ja ruiskaunokit.
|
- Kun selkänsä pellolla
oikaisee, niin silmien edessä on tämä uskomaton maisema: Ilomantsin
järvi, suot, joiden läpi kiemurtaa musta joki, nuo vaara kylät.
Ritva Nissinen on hämäläistyttö, mutta myös evakko
ja sotalapsi. Karjalaisten isän vanhempien luona hän asuu toisen ikävuotensä
Antreassa ja joutui evakkomatkallaan hirvittäviin Elisenvaaran aseman pommituksiin.
Ruotsissa sotalapsena hän oli seuraavat neljä vuotta ja palasi ummikkona
Hämeeseen. - Ensimmäiseen työpaikkaani sairaanhoitajana tulin
Ilomantsiin neljäkymmentä vuotta sitten. Täällä kunnan
sairaalassa oli varsinainen työkorkeakouluni. Kasvoin ihmiseksi ja viihdyin.
Ihmisten lämmin huumori ja sydämmellisyys valloittivat. - Hakeuduin
itärajalle, koska halusin oppia tuntemaan isäni karjalaisen heimon.
Toinen syy oli näkemäni Wolter Stenbackin valokuva Kolista talviasussa
- halusin kokea maiseman omakohtaisesti talvella ja kesällä. -
Sanoin kuin Titus aikoinaan: mikä ihme saa ihmiset lähtemään
tuonne haluisahan Helsinkihin. Ritva Nissinen on sen verran matkustanut,
että tietää mistä puhuu. Paitsi Ilomantsin maisemia, hän
on kiertänyt vaeltamassa Lappia airendalinterrierinsä kanssa, hän
on melonut joet, käynyt katsomassa välimeren ja alppien ihmeet, elänyt
Kolin kesää ja talvea vapaa viikoillaan. Mutta Ilomantsiin hän
jää loppuiäkseen, asuu kodissaan rivitalossa Pappilanvaaran rinteellä
ja viljelee puutarhapalstaa Parppeinvaaralla etsien korviinsa kiurunlaulua.
- Täällä Ilomantsissa on myös tähdet, kirkkaampina kuin
missään, valosaasteen ulottumattomissa. Ritva ei ole lintubongari,
eikä tähtientutkija, mutta nauttii niistä ja toteuttaa eläkevuosiensa
mottoa. "Sitä näkee, mitä etsii, sitä etsii,
mitä tietää." (Pogostan Sanomat 02.06.03)
Anja Kangas |