| Mistä
olette kotoisin? Olemme molemmat kotoisin Pohjois-Karjalasta.
Minä Tohmajärven Kaurilasta , mieheni Matti täältä Tuupovaaran
Saarivaarasta - tämä on hänen lapsuutensa koti. Miksi
te päätitte tulla vakituisesti asumaan Tuupovaaraan? Se
oli todellakin ihan extempore juttu! Kesällä 2002 sain vesuri kädessäni
ahaaelämyksen eli ihan kun kuulin äänen, joka sanoi "Muuta
tänne!" - ja se oli siinä. Miltä tuntuu
muuttaa tänne ja miten ihmiset on suhtautuneet muuttoonne? Nuorempi
pojista sanoi, että on mentävä, jos siltä tuntuu. Palaute
on ollut positiivista, kaikki ovat olleet todella kannustavia. Onhan tämä
ollut yllätys useimmille, kun kesälomalta palatessani kerroin, mitä
olen kokenut. Aikaa on nyt jo kulunut ja vielä on aivan sama kutina päällä!
Mitä te haette ja toivotte elämältä täällä? Asumme
täällä luonnonrikkauksien keskellä ja toivon, että voin
hyödyntää niitä - ei kaikkea tarvitse kaupasta ostaa. Aineksia
voi kerätä luonnosta ja jatkojalostaa eteenpäin. Mattikin on aina
ollut kiireinen ja nyt ehdimme olla enemmän yhdessä, mennä kalastamaan
ja muuta mukavaa. Mitä tulevaisuudensuunnitelmia
sinulla on? Kävin Kiteellä kesäkuussa
kauppayrttikurssin, heinäkuussa marjakurssin ja syyskuun alussa sienikurssin.
Sain niistä keruuneuvojantittelin. Olen hakenut Kiteellä luonnontuotealan
ammattitutkintoon johtavaan koulutukseen, joka alkaa vuoden 2004 alusta. Koulutus
pitää sisällään kaikenlaista - yrittämistä,
marjojen, yrttien ja sienien talteenottoa ja tunnistamista, sekä niiden jatkojalostamista.
Kunhan saan koulutettua itseni, pidän mielelläni kursseja poimintaan
ja luontoon liittyen. Aiotko erikoistua johonkin tiettyyn
luonnontuotteeseen? Haluan suuntautua ensisijaisesti
pajuun - siitä voi tehdä niin monenlaisia asioita, vaikkapa kaaria,
joihin voi kesäisin laittaa kukkaköynnöksiä ja talvisin jouluvaloja.
Aikaisemmin pajua ei ole osannut kuin noitua, mutta nyt olenkin huomannut, että
minähän rakastan pajua! Mistä pitää
luopua, kun muuttaa näin kauas? Omia poikia tulee
tietenkin ikävä. Naapurimme etelässä ovat ihania ihmisiä,
meillä on ollut todella hyvä yhteishenki ja kun on ollut yhdessä
samojen työkavereiden kanssa kymmeniä vuosia, niin onhan se puolin ja
toisin haikeaa. Pidämme kuitenkin yhteyksiä ja monet ovat luvanneet
tulla käymään. Täällä saa elämästä
enemmän irti kun Nastolassa. Siellä aika meni siihen, että kävi
töissä ja teki kotitöitä Tuli halu oppia tekemään
jotain käsin ja kaipuu monipuolisempaan elämään. Kun olin
saanut jo herätykseni, niin kaupungissa kun tuli töistä kotiin
ja kohtasi sen autovirran, ajattelin, että tällaista minä en kestä.
Mitä täällä voi tehdä? Olen
sen verran positiivinen ihminen, että kyllä minä aina tekemistä
keksin enkä jää makaamaan sängyn pohjalle. Pidän hiihtämisestä
- täällä pääsee rämpimään ja menemään.
Matti metsästää, nyt hänkin voi paneutua siihen aivan eri
lailla. Etelässä oli tasaista ja kun ulkoili raittiissa ilmassa niin
toivoi, että pääsisi menemään sauvojen kanssa mäkiä
- nyt minä asun täällä mäkien keskellä! Onko
elämää Pohjois-Karjalan ulkopuolella? Kun
tulemme siihen vaiheeseen, ettemme voi asua tässä terveydellisistä
syistä, niin ostamme rivitalonpätkän Tuupovaaran kirkonkylältä.
Niin kauan kun jaksaa ja on tämmöinen paikka, niin siitä ei ole
mitään järkeä luopua. Tämä on entinen myllypaikka,
perinteitä on vaalittava ja herätettävä henkiin. Kaupunkiin
muuttaminen kuulostaa täysin mahdottomalta ajatukselta! Luen
sinulle pätkän Topeliuksen Maamme-kirjasta, pitääkö kuvailu
sinusta paikkansa? "Hämäläiseen
verrattuna karjalainen on avomielisempi, ystävällisempi, liikkuvampi
ja toimeliaampi, mutta myöskin kielevämpi, kerskailevampi, uteliaampi
ja närkkäämpi. Hän on herkkämielinen; tulee herkästi
surulliseksi ja helposti iloiseksi; rakastaa leikinlaskua ja kauniita lauluja,
joita hänen omat runoniekkansa sepittävät. Karjalainen on ikäänkuin
Suomen kansan päiväpuoli; avomielinen, luokseenlaskeva, vilkas ja kevytmielinen,
helposti ohjattava ja helposti eksytetty, herkkäuskoinen kuin lapsi, ei kuitenkaan
suomalaisen itsepintaisuutta vailla, mutta hyväoppinen ja varustettu luonnonlahjoilla,
jotka vain tarvitsevat hyvää kasvatusta, asettaakseen hänet kansansa
etenevien joukkoon." Määrättyä
huumoria täällä on ja ihmiset ovat aina valmiita tarjoamaan apua.
Tänäkin kesänä naapuri tuli kertomaan ostaneensa kanootin
- ihan sen takia, että voisimme lainata sitä silloin kun haluamme. Ihminen
otetaan täällä ihmisenä. |