Tuupiksen Huiput! :: Maallemuuttajan tietoisku!
Päältä päin voi olla vaikea sanoa, kenestä saattaisi tulla maallemuuttaja - meikäläiseksi voi paljastua kuka tahansa lähipiiristäsi. Tässä näytteitä paikallisesta maallemuuttajakannasta, esimerkillisiä uus- tai taaspohjoiskarjalaisia, joita kävimme haastattelemassa. Jos haluat oman haastattelusi tänne, niin ole hyvä vain - maallemuutto on mahdollisuus!
Tyytyväisiä tulijoita:

Jaana Reimasto-Heiskanen
Helsingistä Tuupovaaraan

Riikka Manu
Joensuusta Tuupovaaraan

Tarja ja Reino Suomalainen
Lappeenrannasta Tuupovaaraan

Pia Mikkonen ja Petri Määttä
Metsätalousinsinöörejä
Savonlinnasta Ilomantsiin

Seija ja Matti Karjalainen
Kassanhoitaja ja moniosaaja
Nastolasta Tuupovaaraan

Marja-Liisa Virtanen
Hoiva-alan yrittäjä
Helsingistä Ilomantsiin

Minna Rikkonen
Hevostallin pitäjä
Rääkkylästä Ilomantsiin

Jukka Määttä
Erityisopettaja
Helsingistä Ilomantsiin

Aino Kaarina ja Jarmo Särkijärvi
(Pogostan Sanomat 21.6.04)

Veikko Matveinen
(Pogostan Sanomat, 31.5.2004)

Jaana Lihavainen
(Pogostan sanomat 29.03.04)

Ninan Steding
(Pogostan sanomat 29.03.04)

Seija ja Matti Karjalainen
(Karjalainen 09.03.2004)

Hannu Haaranen
Espoosta Ilomantsiin
(Helsingin Sanomat 25.01.04)

Harri Lahtela
Nurmijärveltä Tuupovaaraan
(Karjalainen 28.11.03)

Kari Pöyry
Taiteilija
Helsingistä Tuupovaaraan
(Pogostan Sanomat 04.09.03)

Armi Toivonen
Mielenterveydenhoitaja
Turusta Tuupovaaraan
(Pogostan Sanomat 28.08.03)

Meri Viljamaa ja
Sauvo Henttonen

Maatalousyrittäjiä
Helsingistä Ilomantsiin
(Pogostan Sanomat 07.08.03)

Sinikka Tossavainen ja
Risto Ryynänen

Taiteilijoita
Juuasta Ilomantsiin
(Pogostan Sanomat 07.07.03)

Ritva Nissinen
Eläkeläinen
Joensuusta Ilomantsiin
(Pogostan Sanomat 02.06.03)

Aija Montonen
Leipomoyrittäjä
Lappeenrannasta Tuupovaaraan
(Pogostan Sanomat 02.06.03)

Eeva ja Teuvo Varis
Eläkeläisiä
Kirkkonummelta Tuupovaaraan
(Pogostan Sanomat 27.01.03)

Satu Rönkkö
Eläinlääkäri
Joensuusta Tuupovaaraan
(Pogostan Sanomat 20.06.02)

Nina Laine ja
Sten Sandström

Perhekotiyrittäjiä
Pernajasta Ilomantsiin
(Karjalainen 21.01.02)

Seija ja Matti Karjalainen.


Perinteikäs, Saarivaaran kylän entinen myllypaikka on saamassa uutta eloa omasta historiastaan. Seija ja Matti eivät pelkää toteuttaa unelmiaan - Nastolassa 30 vuotta elänyt pariskunta järjestelee muuttoaan Tuupovaaraan, Matin lapsuuden kotiin, todelliseen metsäntaskuun. Heti kun talo Nastolassa saadaan myytyä, ei mikään enää pidättele Seijaa ja Mattia poissa Tuupovaarasta.
Seija arvostaa ympäröivää, rikasta luontoa ja onkin kouluttautumassa uudelleen luonnontuotealalle. Mattikin on hyvillä mielin ja uskoo tulevaisuuteen Tuupovaarassa: moniosaaja löytää varmasti aina paikkansa.


Miten te tapasitte?

Tapasimme jo nuoruudessa. Olin täyttänyt 17 vuottaja menin Huviniemelle tanssimaan. Sieltä se sitten lähti.

 
Mistä olette kotoisin?

Olemme molemmat kotoisin Pohjois-Karjalasta. Minä Tohmajärven Kaurilasta , mieheni Matti täältä Tuupovaaran Saarivaarasta - tämä on hänen lapsuutensa koti.

Miksi te päätitte tulla vakituisesti asumaan Tuupovaaraan?

Se oli todellakin ihan extempore juttu! Kesällä 2002 sain vesuri kädessäni ahaaelämyksen eli ihan kun kuulin äänen, joka sanoi "Muuta tänne!" - ja se oli siinä.

Miltä tuntuu muuttaa tänne ja miten ihmiset on suhtautuneet muuttoonne?

Nuorempi pojista sanoi, että on mentävä, jos siltä tuntuu. Palaute on ollut positiivista, kaikki ovat olleet todella kannustavia. Onhan tämä ollut yllätys useimmille, kun kesälomalta palatessani kerroin, mitä olen kokenut. Aikaa on nyt jo kulunut ja vielä on aivan sama kutina päällä!

Mitä te haette ja toivotte elämältä täällä?

Asumme täällä luonnonrikkauksien keskellä ja toivon, että voin hyödyntää niitä - ei kaikkea tarvitse kaupasta ostaa. Aineksia voi kerätä luonnosta ja jatkojalostaa eteenpäin. Mattikin on aina ollut kiireinen ja nyt ehdimme olla enemmän yhdessä, mennä kalastamaan ja muuta mukavaa.

Mitä tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?

Kävin Kiteellä kesäkuussa kauppayrttikurssin, heinäkuussa marjakurssin ja syyskuun alussa sienikurssin. Sain niistä keruuneuvojantittelin. Olen hakenut Kiteellä luonnontuotealan ammattitutkintoon johtavaan koulutukseen, joka alkaa vuoden 2004 alusta. Koulutus pitää sisällään kaikenlaista - yrittämistä, marjojen, yrttien ja sienien talteenottoa ja tunnistamista, sekä niiden jatkojalostamista. Kunhan saan koulutettua itseni, pidän mielelläni kursseja poimintaan ja luontoon liittyen.

Aiotko erikoistua johonkin tiettyyn luonnontuotteeseen?

Haluan suuntautua ensisijaisesti pajuun - siitä voi tehdä niin monenlaisia asioita, vaikkapa kaaria, joihin voi kesäisin laittaa kukkaköynnöksiä ja talvisin jouluvaloja. Aikaisemmin pajua ei ole osannut kuin noitua, mutta nyt olenkin huomannut, että minähän rakastan pajua!

Mistä pitää luopua, kun muuttaa näin kauas?

Omia poikia tulee tietenkin ikävä. Naapurimme etelässä ovat ihania ihmisiä, meillä on ollut todella hyvä yhteishenki ja kun on ollut yhdessä samojen työkavereiden kanssa kymmeniä vuosia, niin onhan se puolin ja toisin haikeaa. Pidämme kuitenkin yhteyksiä ja monet ovat luvanneet tulla käymään. Täällä saa elämästä enemmän irti kun Nastolassa. Siellä aika meni siihen, että kävi töissä ja teki kotitöitä Tuli halu oppia tekemään jotain käsin ja kaipuu monipuolisempaan elämään. Kun olin saanut jo herätykseni, niin kaupungissa kun tuli töistä kotiin ja kohtasi sen autovirran, ajattelin, että tällaista minä en kestä.

Mitä täällä voi tehdä?

Olen sen verran positiivinen ihminen, että kyllä minä aina tekemistä keksin enkä jää makaamaan sängyn pohjalle. Pidän hiihtämisestä - täällä pääsee rämpimään ja menemään. Matti metsästää, nyt hänkin voi paneutua siihen aivan eri lailla. Etelässä oli tasaista ja kun ulkoili raittiissa ilmassa niin toivoi, että pääsisi menemään sauvojen kanssa mäkiä - nyt minä asun täällä mäkien keskellä!

Onko elämää Pohjois-Karjalan ulkopuolella?

Kun tulemme siihen vaiheeseen, ettemme voi asua tässä terveydellisistä syistä, niin ostamme rivitalonpätkän Tuupovaaran kirkonkylältä. Niin kauan kun jaksaa ja on tämmöinen paikka, niin siitä ei ole mitään järkeä luopua. Tämä on entinen myllypaikka, perinteitä on vaalittava ja herätettävä henkiin. Kaupunkiin muuttaminen kuulostaa täysin mahdottomalta ajatukselta!

Luen sinulle pätkän Topeliuksen Maamme-kirjasta, pitääkö kuvailu sinusta paikkansa?
"Hämäläiseen verrattuna karjalainen on avomielisempi, ystävällisempi, liikkuvampi ja toimeliaampi, mutta myöskin kielevämpi, kerskailevampi, uteliaampi ja närkkäämpi. Hän on herkkämielinen; tulee herkästi surulliseksi ja helposti iloiseksi; rakastaa leikinlaskua ja kauniita lauluja, joita hänen omat runoniekkansa sepittävät.
Karjalainen on ikäänkuin Suomen kansan päiväpuoli; avomielinen, luokseenlaskeva, vilkas ja kevytmielinen, helposti ohjattava ja helposti eksytetty, herkkäuskoinen kuin lapsi, ei kuitenkaan suomalaisen itsepintaisuutta vailla, mutta hyväoppinen ja varustettu luonnonlahjoilla, jotka vain tarvitsevat hyvää kasvatusta, asettaakseen hänet kansansa etenevien joukkoon."

Määrättyä huumoria täällä on ja ihmiset ovat aina valmiita tarjoamaan apua. Tänäkin kesänä naapuri tuli kertomaan ostaneensa kanootin - ihan sen takia, että voisimme lainata sitä silloin kun haluamme. Ihminen otetaan täällä ihmisenä.



Ote Seijan työtovereiden kirjoittamasta läksiäisrunosta:

Vesuri kädessä syntyi ajatus selkein,
oli kuin unta olisi nähnyt melkein;
"Takaisin kotikonnuille halajan,
ja sinne varmasti myös palajan!"
Niin päätti Seija kääntää lehden,
kursseja käyden, läksyjä tehden.
Nyt tuntee kaikki marjat ja sienet,
tunnistaa lehdet, niin isot kuin pienet.
Ehkäpä joskus maistaa saamme
Seijan herkkuja, marjoista maamme!

 
Seuraava >>
( Marja-Liisa Virtanen)
Takaisin ylös
 
Mikä saa nuoret kaupunkilaistytöt muuttamaan ihan tosi korpeen? Onko toivoakaan selviytymisestä, jos ei tunnista edes naurista? Ihastele ihmisiä, jotka ovat tarttuneet härkää sarvista ja karauttaneet vaaramaisemiin. Haluaisitko joukon jatkoksi? Ennen kuin vaihdat farkut verkkareihin ja jätät taaksesi liudan hämmentyneitä lähimmäisiä, ota aikalisä ja pohdiskele omia mahdollisuuksiasi. Seuraavaksi on aika antaa itsesi ilmi tulomuuttohankkeelle.  Paljon linkkejä ensi maalaisaskeliasi varten. Takaisin alkuun. Mikä saa nuoret kaupunkilaistytöt muuttamaan ihan tosi korpeen? Onko toivoakaan selviytymisestä, jos ei tunnista edes naurista? Ennen kuin vaihdat farkut verkkareihin ja jätät taaksesi liudan hämmentyneitä lähimmäisiä, ota aikalisä ja pohdiskele omia mahdollisuuksiasi. Seuraavaksi on aika antaa itsesi ilmi tulomuuttohankkeelle.  Paljon linkkejä ensi maalaisaskeliasi varten. Takaisin alkuun. Ihastele ihmisiä, jotka ovat tarttuneet härkää sarvista ja karauttaneet vaaramaisemiin. Haluaisitko joukon jatkoksi?