Tuupiksen Huiput! :: Maallemuuttajan tietoisku!
Päältä päin voi olla vaikea sanoa, kenestä saattaisi tulla maallemuuttaja - meikäläiseksi voi paljastua kuka tahansa lähipiiristäsi. Tässä näytteitä paikallisesta maallemuuttajakannasta, esimerkillisiä uus- tai taaspohjoiskarjalaisia, joita kävimme haastattelemassa. Jos haluat oman haastattelusi tänne, niin ole hyvä vain - maallemuutto on mahdollisuus!
Tyytyväisiä tulijoita:

Jaana Reimasto-Heiskanen
Helsingistä Tuupovaaraan

Riikka Manu
Joensuusta Tuupovaaraan

Tarja ja Reino Suomalainen
Lappeenrannasta Tuupovaaraan

Pia Mikkonen ja Petri Määttä
Metsätalousinsinöörejä
Savonlinnasta Ilomantsiin

Seija ja Matti Karjalainen
Kassanhoitaja ja moniosaaja
Nastolasta Tuupovaaraan

Marja-Liisa Virtanen
Hoiva-alan yrittäjä
Helsingistä Ilomantsiin

Minna Rikkonen
Hevostallin pitäjä
Rääkkylästä Ilomantsiin

Jukka Määttä
Erityisopettaja
Helsingistä Ilomantsiin

Aino Kaarina ja Jarmo Särkijärvi
(Pogostan Sanomat 21.6.04)

Veikko Matveinen
(Pogostan Sanomat, 31.5.2004)

Jaana Lihavainen
(Pogostan sanomat 29.03.04)

Ninan Steding
(Pogostan sanomat 29.03.04)

Seija ja Matti Karjalainen
(Karjalainen 09.03.2004)

Hannu Haaranen
Espoosta Ilomantsiin
(Helsingin Sanomat 25.01.04)

Harri Lahtela
Nurmijärveltä Tuupovaaraan
(Karjalainen 28.11.03)

Kari Pöyry
Taiteilija
Helsingistä Tuupovaaraan
(Pogostan Sanomat 04.09.03)

Armi Toivonen
Mielenterveydenhoitaja
Turusta Tuupovaaraan
(Pogostan Sanomat 28.08.03)

Meri Viljamaa ja
Sauvo Henttonen

Maatalousyrittäjiä
Helsingistä Ilomantsiin
(Pogostan Sanomat 07.08.03)

Sinikka Tossavainen ja
Risto Ryynänen

Taiteilijoita
Juuasta Ilomantsiin
(Pogostan Sanomat 07.07.03)

Ritva Nissinen
Eläkeläinen
Joensuusta Ilomantsiin
(Pogostan Sanomat 02.06.03)

Aija Montonen
Leipomoyrittäjä
Lappeenrannasta Tuupovaaraan
(Pogostan Sanomat 02.06.03)

Eeva ja Teuvo Varis
Eläkeläisiä
Kirkkonummelta Tuupovaaraan
(Pogostan Sanomat 27.01.03)

Satu Rönkkö
Eläinlääkäri
Joensuusta Tuupovaaraan
(Pogostan Sanomat 20.06.02)

Nina Laine ja
Sten Sandström

Perhekotiyrittäjiä
Pernajasta Ilomantsiin
(Karjalainen 21.01.02)

Tarja, Reino ja osa eläinkatraasta


Reino
ja Tarja Suomalainen löysivät Tuupovaarasta maatilan, jonka lukuisiin hehtaareihin mahtuu myös vastavihityn pariskunnan monituiset haaveet. Elämä kulkee omavaraisia polkujaan, kun kanat munivat kasapäin munia ja polttopuut löytyvät omasta metsästä. Unelmissa kukoistaa myös oma kukkakauppa Joensuun keskussairaalan yhteydessä.





 

Miksi muutitte Tuupovaaraan?

Reino: Kyllä se oli tämä talo, joka kiinnosti meitä.
Tarja: Etsimme sopivaa maatilaa, näimme tämän talon jo viime syksynä netissä ja muutimme tänne tämän vuoden syyskuussa.

Miten teidät on otettu vastaan?

Tarja: Oikein hyvin. Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä.

Tuntuvatko työ- ja koulumatkat Joensuuhun pitkiltä?

Reino: 65 kilometriä ei loppujen lopuksi ole pitkä matka. Saahan matkakustannukset vähennettyä verotuksessa. Onhan tiet sellaisia, että jos ei ole ylämäki, on alamäki, tai sitten tie on kallellaan johonkin suuntaan, tasasta ei täällä ole yhtään!
Tarja: Kyllä moni sanoo, että onpa teillä pitkä matka, mutta ei sitä itse ajattele sillä tavalla.
Reino: Niin, se on asennoitumiskysymys. Eihän sitä aina töissä olla!

Mikä on parasta Tuupovaarassa?

Reino: Oma rauha. Ei ainakaan tontti ahdista ja mahtuu olemaan.
Tarja: Ihmiset ovat tosi herttaisia ja maisemat ovat kauniita; on mäkiä, koskia ja järviä.

Mikä on paras paikka Tuupovaarassa?

Reino: Oma koti se on!
Tarja: Tämä kolahti jo kun näimme kuvan netissä. Käytiinhän me katsomassa muitakin paikkoja, mutta ihan turhaan, emme löytäneet vastaavaa.

Mikä on paras kokemus Tuupovaarasta?

Tarja: Pakastin putosi kun tuotiin se tänne, siinä oli vähän vikaa ennestäänkin, mutta putoaminen oli sitten viimeinen voitelu. Mutta naapuri auttoi niin nopeasti, että saatiin hänen nojallaan pakastin järjestettyä ja marjat pelastuivat. Tutustuttiin sitten emäntään itseensä ja olemme käyneet yhdessä marjassa. Hän toi hevoselle naatteja, että apua täällä kyllä saa. Enhän minä vielä monia ihmisiä täältä tunne, mutta tiedän, että jos jotain sattuu, niin apua löytyy. Sitä ei välttämättä joka paikasta löydy tällä tavalla.

Mitä mieltä olette kuntaliitoksesta?

Reino: Se on varmasti ihan asiallinen, byrokratia pienenee kunnassa. Pikkukuntien asiat hoituvat hyvin isojen kuntien kyljessä. Palvelut varmaan huononevat, mutta toimivuuden kannalta kuntaliitos on varmasti vain hyväksi.

Mitä toivotte Tuupovaaralta tulevaisuudessa?

Reino: Minä toivon että asukkaita tulisi lisää, täällä on kyllä tilaa asua, että mahtuu kyllä.

Mitä täällä voi tehdä?

Tarja: Meillä on aika mennyt paikkoja laitellessa ja elukoiden kanssa puuhatessa. Olen ajatellut, että joskus voisin iltaisin käydä kansalaisopiston kursseilla, vaikka posliininmaalauksessa tai savitöitä tekemässä.

Onko täällä asuminen vastannut odotuksianne?

Reino: Kyllä, tälläistä oltiin hakemassa ja tässä se nyt on. Nyt pääsee toteuttamaan haaveitaan, minulla on rummut, eikä niiden soittaminen onnistu kaupungissa, eikä kyllä kerrostalossa missään.
Tarja: Reino osaa soittaa, eikä minua rummutus ollenkaan häiritse. Kun hänellä oli työkaveri kylässä, he soittivat yhdessä, toinen sähköuruilla ja toinen rummuilla. Minusta oli mukava kuunnella heitä ja minähän sitten nukahdinkin siihen. Itse pääsen taas maata tonkimaan.

Mitä tulevaisuuden suunnitelmia teillä on?

Tarja: Laittaa maat viljelykseen ja kasvimaat kuntoon.
Reino: Ja se kukkakauppa, jos vaan tilat saadaan, muuten aika näyttää.

 
Seuraava >>
(Pia Mikkonen ja Petri Määttä)
 
Takaisin ylös
 
Mikä saa nuoret kaupunkilaistytöt muuttamaan ihan tosi korpeen? Onko toivoakaan selviytymisestä, jos ei tunnista edes naurista? Ihastele ihmisiä, jotka ovat tarttuneet härkää sarvista ja karauttaneet vaaramaisemiin. Haluaisitko joukon jatkoksi? Ennen kuin vaihdat farkut verkkareihin ja jätät taaksesi liudan hämmentyneitä lähimmäisiä, ota aikalisä ja pohdiskele omia mahdollisuuksiasi. Seuraavaksi on aika antaa itsesi ilmi tulomuuttohankkeelle.  Paljon linkkejä ensi maalaisaskeliasi varten. Takaisin alkuun. Mikä saa nuoret kaupunkilaistytöt muuttamaan ihan tosi korpeen? Onko toivoakaan selviytymisestä, jos ei tunnista edes naurista? Ennen kuin vaihdat farkut verkkareihin ja jätät taaksesi liudan hämmentyneitä lähimmäisiä, ota aikalisä ja pohdiskele omia mahdollisuuksiasi. Seuraavaksi on aika antaa itsesi ilmi tulomuuttohankkeelle.  Paljon linkkejä ensi maalaisaskeliasi varten. Takaisin alkuun. Ihastele ihmisiä, jotka ovat tarttuneet härkää sarvista ja karauttaneet vaaramaisemiin. Haluaisitko joukon jatkoksi?