 | | | | |
 |  |  | | |
| | |||
 | Päältä päin voi olla vaikea sanoa, kenestä saattaisi tulla maallemuuttaja - meikäläiseksi voi paljastua kuka tahansa lähipiiristäsi. Tässä näytteitä paikallisesta maallemuuttajakannasta, esimerkillisiä uus- tai taaspohjoiskarjalaisia, joita kävimme haastattelemassa. Jos haluat oman haastattelusi tänne, niin ole hyvä vain - maallemuutto on mahdollisuus! | | ||
|
Tyytyväisiä
tulijoita: | |
| .Neljän
vuosikymmenen laivanrakennuskeikka etelään
- Alkoivat silloin metsätyöt olla vähissä ja ajattelin, että yritetäänpä tehdä muuta. Sain töitä Hietalahden telakalta. Kävin laivalevysepääkurssin ja siitä se lähti. Suurimmat telakalla rakennetut alukset olivat 300-metrisiä, 11-kantisia ha niiden uppouma oli jotain 70000 tonnia. Vuosi sitten sain lomautuslapun ja tulin tänne sillä mielellä, että takaisin en lähde. Paljon siellä tuli nähtyä, mutta koskaan en kotiutunut sinne, kertoo Veikko Matveinen. - Kun tätä talon paikkaa aloin kaivella vuosikymmen sitten päätin, että tänne, jos eläkkeelle asti selviän. Kirvesmies pystytti seinät ja muurari muurasi muurit, muuten olen itse rakennellut tätä. Porukka täällä on noiden etelässä oltujen vuosikymmenien aikana vähentynyt ja Veikko sanoo, ettei hän vaikkapa tuolla kaupoissa oikein tunne ketään. Mutta koulukaveri, Koivusen Ville, asuu kilometrin päässä ja sehän auttaa sopeutumista takaisin. Mutta tekemistä pitää olla. - Pikkuisen pelotti, jotta miten se talvi menee, mutta sehän meni kun oli lumitöitä ja pari verkkoa järvessä. Mutta tuossa kun pitelin sohvaa selässä ja kirjaa kädessä, kyllä siinä vaan ne tekemättömät työt tahtoivat pyöriä mielessä. Telakalla joutui tekemään kaikenlaista työtä ja oli porukkaa ympäri Suomea. Mutta viimeaikoina alkoi porukka kansainvälistyä, sinne alkoi tulla maahanmuuttajia töihin. Tuli afrikkalaisiakin, olivat kurssin ajan ja lähtivät pois. Sitäkin kuppilaelämää tulo nähtyä, mutta mielessä pyöri, että täällä on kämppä miltei valmiina ja tänne se vain veti. Silloin kun telakalla oli tilauksia ja aikataulut painoivat päälle, olivat päivät joskus 16-tuntisia. - Aikataulut olivat tiukkoja ja silloin kun lohkon piti olla valmiina, silloin piti alkaa työtä tehdä. Eivätkä nuoremmat olleet valmiita tekemään, ne jotka tekivät, tahtoivat olla viisikymppisiä, kuusikymppisiä ukonkäppänöitä. Tietysti, pakko se on olla siellä missä on töitä, mutta kotiutumaan ei voi pakottaa. En mä tiijjä, tänne se vain veti. Kirjastossa kävin viime vuonna ahkeraan ja lainasin tuhansia sivuja. Nyt en uskalla lainata, kun on muutakin tekemistä, kertoilee Veikko Matveinen - paikassa, jonne tuntuu kotiutuneensa. Pogostan Sanomat, 31.5.2004 |
| Seuraava
>> ( Jaana Lihavainen ) |
| Takaisin ylös |
